Huumausaineen käyttörikos on uusi rikosnimike, joka on tavallaan huumausainerikoksen lievempi versio. Tarkoituksena on, että huumeiden käyttöä ei enää tuomittaisi huumausainerikoksena, vaan uudella, kevyemmällä nimikkeellä.
Huumausaineen käyttörikosta koskevat säädökset astuvat voimaan 1.9.2001. Sitä ennen huumausaineen käytöstäkin tuomitaan huumausainerikoksen mittapuun mukaan.
Rikoslain 50:2a:
2a § Huumausaineen käyttörikos. Joka laittomasti käyttää taikka omaa käyttöä varten pitää hallussaan tai yrittää hankkia vähäisen määrän huumausainetta, on tuomittava huumausaineen käyttörikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Samassa hallituksen esityksessä huumausainerikoksen kriminalisoinnin kanssa hyväksyttiin myös kaksi muuta rikoslain uudistusta: törkeän pahoinpitelyn rangaistusminimin korotus ja alentuneen syyntakeisuuden rangaistusvaikutuksen tulkinnanvaraisuus.
Ennen 1.9.2001 voimaantulevaa lakiuudistusta huumausaineen käyttö rangaistaan huumausainerikoksena. Tähän liittyy moniakin ongelmia; eräs niistä on se, että huumausainerikoksen rangaistusasteikko ulottuu aina kahden vuoden vankeuteen asti. Usein yksityisestä huumeenkäytöstä rangaistukseksi riittää sakko. Huumausainerikos kuitenkin luokitellaan rangaistusasteikkonsa perusteella niin vakavaksi rikokseksi, ettei siitä voida määrätä sakkoja ns. rangaistusmääräysmenettelyssä, vaan asia tulee käsitellä käräjäoikeudessa täydessä miehityksessä.
Toisaalta huumausainerikoksia koskevan rikoslain 50 luvun 7 §:ssä on säädetty erityisistä ehdoista, joilla syytteistä voidaan luopua. Tarkoituksena on ollut, että vähäisen käytön tapaukset voitaisiin jättää silleen luopumalla syytteestä. Tämä on kuitenkin johtanut varsin vaihteleviin käytäntöihin eri puolilla maata, koska osa syyttäjistä on luopunut syytteistä syytemenettelyn suhteettoman raskauden vuoksi.
Huumausaineen käyttörikoksen erottelulla pelkän käytön rangaistusuhkaa kevennetään siten, että asia voidaan käsitellä rangaistusmääräysmenettelyssä. Näin kevennetään tuomioistuinlaitoksen ja syyttäjien työtaakkaa, ja toisaalta asiat saadaan ratkaistua nopeammin. Muutoksella ei ole tarkoitus vaikuttaa huumausaineen käytön rangaistustasoon.
Samalla muutetaan myös RL 50:7 §:ää. Aiemmin eräs mahdollisuus toimenpiteistä luopumiselle (tai rangaistuksen tuomitsematta jättämiselle) on ollut se, että syytetty on sitoutunut hyväksyttyyn hoito-ohjelmaan päihderiippuvuuden vähentämiseksi. Uudessa laissa riittää se, että syytetty on hakeutunut hoitoon. Muutos liittyy siihen, ettei rangaistusmääräysmenettelyssä ei ole mahdollista tutkia tosiasiallista hoitoon sitoutumista.
Pykälä kriminalisoi huumeiden käytön ja pienien määrien hallussapidon omaa käyttöä varten. Suurien määrien hallussapito olisi edelleen rangaistavaa huumausainerikoksena (RL 50:1). Suuren ja pienen määrän rajanveto perustuu tällä hetkellä lähinnä siihen, että eniten huumejuttuja käsitteleville käräjäoikeuksille on muodostunut linja siitä, kuinka suuri määrä mitäkin huumausainetta on vielä katsottavissa omaan käyttöön hankituksi.
Huumausaineiden määrän lisäksi otetaan huomioon myös mm. se, miten aineet on jaettu annoksiin. Esitöissä nimenomaisesti mainitaan, että useaan annokseen jaettu pienikin määrä voi viestiä myyntitarkoituksesta. Asiaan vaikuttaa myös käsiteltävien huume-erien taloudellinen arvo. Kun pykälä astuu voimaan, tulkintarajat ohjeistetaan poliisin sisäisesti. Näin on tarkoitus päätyä yhtenäiseen tulkintakäytäntöön ympäri maan.
Hallussapitoa on tulkittu huumausainerikospykälän aikana väljästi. Esimerkiksi tapauksessa KKO 1994:64 hallussapidoksi katsottiin aineiden säilyttäminen maahan kaivetussa kätkössä. Varsin lyhyestäkin hallussapidosta voidaan tuomita, kunhan se on enemmän kuin aivan hetkellistä. Esimerkiksi huumelähetyksen postista hakeva henkilö voidaan tuomita, mutta ringissä kiertävästä piipusta imaisua ei kuitenkaan ole katsottu hallussapidoksi. Käyttöä se luonnollisesti on.
Huumausaineen käyttörikokseksi katsotaan niin yksittäinen kokeilu kuin useampikin käyttökerta. Useiden käyttökertojen voidaan siis katsoa muodostavan vain yhden käyttörikoksen. Toisaalta se, tuomitaanko toistuvat käytöt yhtenä vai useampana huumausaineiden käyttörikoksena, on rangaistusmääräysmenettelyssä jossain määrin satunnaista ja riippuu kiinnijäämisen ajankohdasta. Hallituksen esityksessä pidetään todennäköisenä sitä, että tuomioiden määrä kasvaa jonkin verran, koska yhä useammin yksittäiset käytöt tuomitaan erillisinä rikoksina.
Huumausaineen käytön yritys ei ole rangaistavaa, mutta tyypillisesti käytön yrittäjä syyllistyy hallussapitoon. Vastaavasti myöskään pienen määrän hallussapidon yritys ei ole rangaistavaa, mutta yritys hankkia huumausaineita kuitenkin on. Näin ollen yritystapaukset tulevat käytännössä rangaistuiksi.
Käyttörikostapaukset on pääosin tarkoitus ratkaista rangaistusmääräysmenettelyssä. Tarvittaessa asia voidaan kuitenkin viedä oikeuteen, mikäli syyttäjä katsoo esimerkiksi näyttökysymysten sitä vaativan. Luonnollisesti myös syytetyllä on aina mahdollisuus viedä asia oikeuden käsiteltäväksi.
Ainakin aluksi säännöksiä on tarkoitus soveltaa varsin varovasti. Poliisi ja valtakunnansyyttäjä antoivat asiasta omat sisäiset ohjeensa, joita ei ainakaan toistaiseksi netistä löydy. Tilannetta valottavat kuitenkin poliisin tiedote ja Hesarin juttu aiheesta.
Jouni Heikniemi
2.9.2001
Tämä dokumentti kuuluu sivujeni osioon
Oikeudellista asiaa / Rikoslaki.