Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kielikellossa 4/2003 olevassa artikkelissa on oikeuskansleri Paavo Nikulan haastattelu virkakielestä. Tässä yhteydessä Nikula mainitsee "kolmen säännön", jonka mukaan lakipykälässä saisi olla enintään kolme momenttia ja momentissa enintään kolme virkettä.
Vanhoja lakeja lukeneillehan tuo kuulostaa melkoiselta unelmalta. En ole asiaa kovin laajalti tullut tarkastelleeksi, mutta ainakin nopealla vilkaisulla tänä vuonna julkaistun uuden lainsäädännön tila näyttää hyvältä: yhdenvertaisuuslaki läpäisee tarkastuksen, samaten rahoitusvakuuslaki. Jälkimmäinen tosin heittää peliin mm. seuraavan kaunottaren: "Nettoutuksesta voidaan kuitenkin peräyttää sellainen velalliselta oleva saatava, jonka velkoja on luovutuksen perusteella saanut kolmannelta myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen edellä mainitun lain 2 §:ssä tarkoitettua määräpäivää, sekä sellainen velkojalla oleva velvoite, johon velkoja on tänä aikana sitoutunut niin, että menettely rinnastuu velan maksuun, jollei luovutusta tai velkaantumista ole olosuhteet huomioon ottaen pidettävä tavanomaisena." Samaten pitkät alakohtaluettelot ovat vähän vaikeita, vaikka eivät sääntöä muodollisesti rikokaan.
Vaikka edellinen tarkastelu olikin aika suppea, trendi on kyllä yleisempikin: uusi lainsäädäntö on aika hyvin lukukelpoista. Lakien selkeytyminen on silkkaa plussaa; vielä kun saataisiin hallintokieli kuntoon. Aika usein sinänsä selkeiden lakien soveltamisen yksityiskohdat ovat kryptisten asetusten tai vielä sotkuisempien virkamiespäätösten takana.
Hauskana yksityiskohtana haastattelusta mainittakoon vielä se, että Nikulan mukaan EU-kokouksissa ns. kielivarauma (esityksen hyväksyminen vasta sitten kun se on julkaistu maan omalla kielellä) 'esitetään huutamalla maan kansalliskirjailijan nimi: "Cervantes", huutavat espanjalaiset; "Aleksis Kivi!" puolestaan suomalaiset'.
Posted by Jouni Heikniemi at 08.02.04 12:17