Maaliskuun lopulla sai julkisuutta KKO:n ratkaisu KKO:2004:26, jossa ensimmäisen kerran KKO:n tasolla sovellettiin perustuslain 106 §:ää - eli sivuutettiin olemassaolevan lain säännös perustuslainvastaisena.
Asiassa oli kysymys rakennussuojeluun liittyvästä päätöksestä. Kun rakennus tai sen osa halutaan suojella, tulee rakennussuojelulain 9 §:n mukaan lääninhallituksen (nykyisin ympäristökeskuksen) "kieltää rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa vaarantaviin toimenpiteisiin ryhtyminen". Kun tämä päätös on tehty, itse suojeluasia on ratkaistava kahden vuoden kuluessa. Jos rakennus päädytään suojelemaan lopullisesti, rakennuksen omistajalla on oikeus saada valtiolta täysi korvaus aiheutuneesta haitasta. Tässä tapauksessa kysymys oli kuitenkin siitä, voidaanko korvausta tuomita myös väliaikaisen toimenpidekiellon aiheuttamasta haitasta.
Rakennussuojelulakia säädettäessä eduskunnan eri valiokunnat olivat pohtineet asiaa useaan otteeseen. Lakiehdotus oli kirjoitettu siten, että toimenpidekiellon aiheuttamasta vahingosta ei suoritettu korvausta. Lopulta perustuslakivaliokuntakin päätyi ajatusmalliin, jonka mukaan väliaikainen toimenpidekielto ei tyypillisesti haittaa normaalia rakennuksella ansaitsemista ja koska suojelupäätös on tehtävä kahden vuoden kuluessa, ei aiheutunutta vahinkoa tarvitse korjata. Näin valiokunta katsoi, ettei säännös ole ristiriidassa silloisten perustuslakien tarkoittaman omaisuuden suojan kanssa.
Tässä tapauksessa kyse oli siitä, että asuinkiinteistön alakerrassa oleva apteekkihuoneisto oli määrätty suojeltavaksi. Koska apteekkitoiminta oli päättynyt ko. huoneistossa juuri ennen suojelupäätöstä eikä apteekkisisustukseen voitu suojelupäätöksen vuoksi puuttua, yhtiölle aiheutui noin vuoden ajalta vuokratulojen menetyksiä siksi, ettei uutta apteekkivuokralaista löytynyt, eikä tiloja voitu muuntaa muuhun käyttöön sopivaksi. Menetetyksi arvioitu summa oli noin 211 000 markkaa.
Perustuslain 106 §:n mukaan "Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle." KKO:n enemmistö katsoi, että koska tässä tapauksessa väliaikainen toimenpidekielto oli aiheuttanut myös rakennuksen (osan) normaalin ansiokäytön keskeytymisen, oli tilanne ollut erilainen kuin mitä perustuslakivaliokunta oli asiaa pohtiessaan miettinyt.
Koska rakennussuojelulakia ei ollut aikanaan säädetty perustuslain säätämisjärjestyksessä, oli eduskunnan tarkoitus ollut jättää rakennussuojalain vaikutukset perustuslain puitteisiin. Valiokunnat olivat nimenomaan korostanete kohtuullisen sietämisvelvollisuuden olemassaoloa, mutta tässä tapauksessa aiheutunut vahinko oli erityisen olennaista, ja eri tyyppistä kuin mitä eduskuntakäsittelyssä oli aikanaan ajateltu.
KKO katsoi, että tällaisessa myös tilapäisen toimenpidekiellon aiheuttama vahinko oli korvattava kuten varsinaisesta suojelupäätöksestäkin aiheutunut vahinko. Lain sanamuoto sivuutettiin siis PL 106 §:n nojalla, ja asia palautettiin lunastustoimikunnan ratkaistavaksi.
--
Jälkikäteen arvioiden on helppo pitää KKO:n ratkaisua oikeudenmukaisena. Asiasta kuitenkin äänestettiin, ja peräti 11 oikeusneuvoksen voimin. Eriäviä mielipiteitä oli 6 kpl ja esittelijän mietintö päälle (joskaan kaikki näistä eivät kannattaneet korvauksen epäämistä sinänsä).
Perustelukappaleessa 20 KKO toteaa: "Korkein oikeus katsoo, että jos väliaikaisesta toimenpidekiellosta aiheutuu vaatimuksessa tarkoitettua vahinkoa, on vahinko tällöin laadultaan sellaista, että sen jääminen korvaamatta asiaa koskevien säännösten puuttumisen vuoksi loukkaisi perustuslain 15 §:ssä turvattua omaisuuden suojaa." Tulevan soveltamisen kannalta onkin kiinnostavaa nähdä, millainen yleisempi sovellettavuus "vaatimuksessa tarkoitetulle vahingolle" kehittyy. Tarkoitettu vahinko oli olennaisesti sitä, että "normaali taloudellinen hyödyntäminen" oli toimenpidekiellon vuoksi keskeytynyt.
Normaali hyödyntäminen kattanee ainakin tässä käsitellyn tavallisen vuokraustoiminnan, mutta siitä laajentaminen on vaikeaa. Muiden suojelun kohteiksi johtuneiden kiinteistönomistajien oikeusurakka ei liene helppo sekään, sillä vaikka ennakkotapaus nyt onkin, on kovin vaikea kuvitella ainakaan alioikeuksien ottavan kovin liberaalia suhtautumista PL 106 §:n käyttöön - ja laki on hyvin tiukka näiden toimenpidekieltojen aiheuttaman vahingon suhteen. Saapa nähdä, muutetaanko lainkohtaa ennen kuin merkittävää oikeuskäytäntöä asiasta alkaa syntyä.
Posted by Jouni Heikniemi at 04.04.04 09:38