Oikean elämän tekemisen määrän ja blogikirjoittelun aktiivisuuden summa on vakio, mikä selittää taas taannoisen hiljaisuuden. Toisaalta sekin on rehellistä hiljaisuutta; en ole myöskään ehtinyt perehtymään mihinkään aiheeseen josta olisi voinut kirjoittaa. Hesareita on taas lukematta - tila, jossa en ole aikoihin ollut.
Oli miten oli, pikakatsaus viikon tapahtumiin, tässä samalla kun itsekin näitä uutimia luen:
KKO 2004:38: Laitoshoidossa olevaa dementikkoa ei ollut lain nojalla pakko kuulla hänen edunvalvojansa määräämistä koskevassa asiassa. Outo juttu, jonka arkisesti avautuvin osa substanssia lienee siinä, että sisarusten kannattaisi riidellä jostain fiksummista asioista ja jossain muualla kuin käräjillä.
KKO 2004:39 käsittelee maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämistä ym.. Kyse on siitä, että vanhan oikeusapujärjestelmän aikana oli tavanomaista myöntää takautuvasti oikeusapua koskemaan myös aikaisemmissa oikeusasteissa aiheutuneita kuluja. Tätä käytäntöä ei ole tarkoitus noudattaa uuden oikeusapulain (257/2002) aikana. KKO myönsi oikeusavun tällä kertaa tapauksessa, jossa kyse oli siirtymästä vanhojen sääntöjen puitteista uuteen järjestelmään. Jatkossa kannattaa kuitenkin käydä oikeusaputoimistossa heti kun prosessiin ryhtyy, eikä vasta kun ensimmäisen kerran häviää jutun.
KKO 2004:40:ssa oli kyse tapauksesta, jossa sijoitushenkivakuutuksen edunsaajaksi oli merkitty "omaiset" (jota pääsääntöisesti tulkittiin perintökaaren mukaisesti), mutta vainaja oli testamentannut omaisuutensa avopuolisolleen. Kysymys oli myös siitä, missä määrin puhtaasti sijoitusmielessä otettuihin vakuutuksiin voidaan soveltaa vakuutussopimuslakia. Tapauksessa testamentissa annetun määräyksen katsottiin tarkoittavan myös sitä, että ilmaisua "omaiset" oli tulkittava avopuolison hyväksi.
KKO 2004:41:ssä oli kyse syyteoikeuden vanhenemisesta tapauksessa, jossa syyttäjä otti esiin uusia syyteperusteita vasta oikeudenkäynnin aikana. Uusien perusteiden katsottiin tarkoittavan itse asiassa erillistä syytettä eikä vanhan argumentaation vahvistamista. Koska rikoksesta (velallisen epärehellisyys) säädetty vanhentumisaika oli jo umpeutunut, syyte hylättiin uusien esitettyjen perusteiden osalta.
KKO 2004:42 käsittelee tapausta, jossa vakuutusoikeuden jäsen oli osallistunut asian ratkaisuun kahdessa eri vaiheessa. Oikeudenkäymiskaaren mukaan tuomari on esteellinen osallistumaan sellaisen asian ratkaisuun, josta hän on jossain vaiheessa jo jotain päättänyt. Toisaalta monivaiheisissa prosesseissa on tavanomaista (ja tarkoituksenmukaista), että sama tuomari käsittelee asiaa useaan kertaan. KKO ei katsonut vakuutusoikeuden jäsenen olleen esteellinen. Päätöksessä on käsitelty asiaa mm. ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön valossa, joten jos kiinnostaa niin kannattaapi lueskella.
KKO 2004:43:ssa ratkaistiin kysymys siitä, onko velallinen velvollinen korvaamaan velkojan oikeudenkäyntikulut silloin, kun kyse on prosessista, jossa vahvistetaan toisessa Brysselin sopimukseen kuuluvassa maassa annetun tuomion täytäntöönpanokelpoisuus. Vastaus oli myöntävä.
Hallituksen esityksissä ja julkaistuissa säädöksissä ei ollut mitään yleisemmin kiinnostavaa. Valtioneuvosto asetti rahapelifoorumin, joka toivottavasti jossain vaiheessa vastaa kunnolla kysymykseen rahapelialan yksinoikeuksien jakamisesta.
Niin ja tapahtuihan tietysti se, että apulaisoikeuskansleri otti kantaa huumekoiraratsioihin. Taustalla oli siis se, että huumekoira tarkasti kaikki Ruoholahden metroasemalla kulkijat Koneisto-festivaalin aikana. "Apulaisoikeuskanslerin mukaan se seikka, että kysymys on kaikkiin tasapuolisesti kohdistuvasta 'ratsiatyyppisestä' valvonnasta, ei sellaisenaan oikeuta loukkaamaan yksityisyyttä ilman tähän oikeuttavaa normia." -- sinänsä lainsäädännön selkeämpi rooli olisi minustakin tässä jees, mutta poliisin liikennevalvonnassa esiintyy samankaltaista mielivaltaa, ja se kuitenkin yleisesti ottaen hyväksytään. Onko tämä moraalisesti eri asia, vaikka lainsäädäntötausta olisikin hieman erilainen?
Posted by Jouni Heikniemi at 18.04.04 08:04