Kuten jo aiemmin kirjoittelin, ihmiskauppaa koskeva hallituksen esitys (HE 34/2004) esittää tiettyjä muutoksia mm. lapsipornoa koskeviin säännöksiin.
Ilta-Sanomat vetäisi tästä tänään tyylilleen uskollisena lavean otsikon: "16-vuotiaille lupa pornomalliksi" (s. 14-15). Ja sitten nettikeskustelussa meuhkataan. Joku keskustelussa pohti, että "monikohan teistä on oikeasti lukenut sen lakiesityksen" (jota IS kieltämättä referoi suhteellisen oikein, mutta painotuksia ei voine kuvata neutraaleiksi) - eikä moni näytä lukeneen. No, minä olen esityksen pääpiirteittäin selaillut, joten pari faktaakin peliin vaihteeksi.
Tosiasiahan on, että HE:ssä on poikkeusmomentti sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan hallussapitosäännöksen (RL 17:19) kohdalla. Se kuuluu seuraavasti: "Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos kuva esittää kuusitoista vuotta täyttänyttä henkilöä, joka on antanut suostumuksensa kuvan pitämiseen hallussa, ja jos osapuolten iässä tai henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa." (koko pykälä löytyy siis mm. aiemmasta blogimerkinnästäni) Vastaava poikkeussäännös löytyy myös kuvan valmistamista koskevasta säännöksestä (RL 17:18.5).
Ilta-Sanomien asian päälle heittämä kerma on siis se, että tästä poikkeuksesta puhutaan "lupana pornomalliksi ryhtymiseen". Väitteessä on mielestäni kaksi liioiteltua kohtaa. Ensinnäkin "pornomallius" käsitteenä ainakin allekirjoittaneen sanastossa kattaa kuvien enemmän tai vähemmän julkisen käytön. Pykälä sallii vain melko rajatun käytön, eikä kuvaa saisi levittää edelleen luvallakaan. Toisekseen sanan "porno" merkitys tuo useimmille ihmisille mieleen "kovan pornon", eli käytännössä yhdyntäkuvauksen. Poikkeussäännös koskee kuitenkin "sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoa" - tämä säännös siis kattaa kyllä pornonkin, mutta poikkeuksen olisi voinut esittää paljon arkisempienkin esimerkkien kautta. Toki ääriesimerkit sieltä rankastakin päästä ovat mahdollisia.
Oli miten oli, hallituksen esityksen argumentaatio sivuutetaan jutussa lähes totaalisesti. Toimittaja ei ole hakenut kommenttia lainvalmistelijoilta, enkä ihmettele - se olisi helposti vienyt terävimmän särmän jutulta. Myöskään haastateltuja nuoria ei ilmeisesti ole liiemmin valistettu ehdotuksen sisällöstä, mutta kommenttiahan sitä on silti voinut pyytää. Oli miten oli, HE:ssä poikkeussäännöksen perusteluissa todetaan mm. se yleinen periaate, ettei rikosoikeudellisilla keinoilla pitäisi puuttua yksityiselämään enempää kuin on tarpeen. Kun 16-vuotias saa harrastaa seksiä, miksi hän ei saa kuvata omia puuhiaan?
Huolimatta siitä, että nuorten ajattelemattomuus ja muut ovat kelvollisia argumentteja, kysymyksen vastausta ei kuitenkaan mielestäni voida pitää itsestäänselvänä. Nuorten keskinäistä kanssakäymistä ei ole perusteltua rajattomasti alistaa tuomioistuinkontrolliin, koska tuomioistuin ei ollenkaan välttämättä ole se taho, joka kaikkein parhaiten osaa päättää, mikä on nuorelle hyvästä. Jos nuori haluaa antaa seurustelukumppanille valokuvan (laillisesti vietetystä) yhteisestä yöstä muistoksi, onko oikeuslaitos todella riittävän erehtymätön puuttuakseen tällaiseen? Ovatko edes vanhemmat?
Käytännön näkökulmasta on tietysti selvää, että jos poikkeussäännös lisää nuorten seksuaalikuvausten määrää, se tulee myös aiheuttamaan ongelmatapauksia - mm. siksi, että Internetissä leviäviä kuvia ei tosiaan sieltä juuri mitenkään pois saa. Ilmeisenä en kuitenkaan tällaistakaan lisäystä pitäisi - enpä usko, että monikaan nuori on aktiivisesti lapsipornosäännöksiä ajatellut, vaikka olisi omaa seurustelukumppaniaan kuvannutkin. Pelotevaikutus nykyisellä kiellolla on mielestäni kyseenalainen.
Tämän jutun tarkoitus ei sinänsä ole ottaa kantaa asiaan, jota en kuitenkaan lopulta riittävästi tunne. On ilmeistä, että molempia näkökulmia voidaan perustella painavin argumentein. Yhtälailla ilmeiseltä vaikuttaa, että asian arviointi pelkän Ilta-Sanomien jutun valossa johtaa helposti harhaan. Hallituksen esityksessä esiin tuotavat suostumuksen aitouden rajat ym. supistavat poikkeuksen merkitystä olennaisesti siitä, mitä IS:n otsikosta voisi ymmärtää.
Oma veikkaukseni on se, että eduskunta poistaa poikkeussäännöksen perheorientoituneen populismin aallossa. Se on poliittisesti huomattavasti helpompi ratkaisu, ja useimpien kansanedustajien rangaistusorientoituneeseen linjaan muutenkin sopii rikosoikeuden käyttöalan laajentaminen.
Tällaisten uudistusten ikävä puoli on siinä, että oikeuslaitoksen valta yksityiselämään kasvaa hiipimällä. Jonain kauniina päivänä samat IS:n lukijat sitten kauhistelevat sitä, kun valtio taas kajoaa yksityiselämään järjettömällä tavalla. Mutta pointti lieneekin siinä, että kuka tahansa osaa määritellä puuttumiskynnyksen järkeväksi omalta kohdaltaan - vaan kuka osaa tehdä sen viiden miljoonan ihmisen joukolle?
Posted by Jouni Heikniemi at 18.05.04 20:02