Lakiryhmässä puhuttiin taas kerran siitä, miten väärän tilisiirron saa purettua. Keskusteluketju kertoo kaiken, mutta tiivistelmänä kuitenkin:
Perusteettomat varainsiirrot saa lähes aina peruttua. Toinen asia on sitten se, että jos siirrät varattomalle henkilölle rahoja, ja tämä ehtii ne käyttää, hänellä ei välttämättä ole mitään mistä ne palauttaisi - näiltä osin tappiota voi kyllä tulla. Jos varoja ei ole vielä siirretty vastaanottajan tilille, pankki yleensä peruuttanee siirron pyynnöstä. Ketjussa väitetään että näin tehtäisiin joskus muutenkin. Se vaikuttaa erikoiselta, mutta mahdotontahan tuotakaan väitettä olisi vääräksi todistaa.
Jos apua ei saa pankilta, asiasta voi keskustella rahojen vastaanottajan kanssa. Mikäli palautus ei luonnistu sopupuhein, homma hoituu kyllä oikeudessakin. Perusteettoman edun palautuksesta eli kondiktiosta ei ole varsinaista lain yleissäännöstä, mutta useista erityissäännöksistä muodostuu melko yhtenäinen oppi. Kirjallisuudessa kondiktiota käsitellään hyvin esimerkiksi Aurejärven ja Hemmon teoksessa Velvoiteoikeuden oppikirja.
Lähtökohta on se, että palauttajalle ei saa aiheutua virheestä kustannuksia. Näin ollen hän lienee pääosin oikeutettu kuittaamaan omat kulunsa (esim. pankin palvelumaksut ja/tai selvityskulut) summasta ennen palautusta. Toisaalta on mahdollista katsoa, että hän on kuitenkin velvollinen suorittamaan varoille Suomen Pankin peruskoron mukaista tuottokorkoa.
Ryhmässä on tullut esiin myös mahdollisuus nostaa rikossyyte kavalluksesta, mikäli varat käytetään. Sinänsä kavallustunnusmerkistö (RL 28:4) sopii mainiosti näihinkin tapauksiin, mutta toisaalta varojenkäytön tahallisuusvaatimus tarkoittanee sitä, että valtaosassa tapauksista ratkaisu ei löydy rikosoikeuden puolelta. Lisäksi on mahdollista katsoa, että edes varojen käyttäminen ei olisi kavallus, ellei samalla oma maksukyky heikkene niin paljon, ettei takaisinmaksu enää onnistu (ks. nyytisartikkelini aiheesta).
Posted by Jouni Heikniemi at 07.06.04 17:57