Lakiryhmässä melko usein ehdotetaan tutkintapyyntöjä ratkaisuksi eri tavalla kaltoin kohdelluille ihmisille. Vaikka rikosoikeudessa on hyvätkin puolensa, sitä tarjotaan kuitenkin käyttöalaansa nähden vastaukseksi ihan liian usein. Tyypillisin esimerkki jatkuvasti tyrkytettävästä rikostunnusmerkistä on petos.
Juuri tänään tuli esiin petos yhtenä vaihtoehtona, kun Tallink ei ollutkaan pystynyt myymään asiakkaan laivalla ostamia kaljoja terminaalissa. Taannoin taas joku meinasi tehdä Gigantista rikosilmoituksen, kun liike ei antanut asiakkaalle uutta puhelinta huoltoon toimitetun tilalle.
Yleisesti vastaus on se, että kauppariidat ovat siviilijuttuja, ja niiden ratkaisut eivät kuulu poliisille tai rikosoikeusjärjestelmälle yleensäkään. Petoksen (RL 36:1) tunnusmerkeiksi voidaan listata seuraavat: erehdyttäminen tai erehdyksen hyväksikäyttö, erehdyksen aiheuttama teko (joka olisi tehty toisin ilman erehdystä) ja teosta seurannut vahinko. Lisäksi petos pitää tehdä tahallisesti joko oman hyödyn saamiseksi tai toisen vahingoittamiseksi. Kaikki tunnusmerkit pitää täyttyä, jotta rikoksesta voisi saada tuomion.
Kyllä niitä petoksia ihan oikeasti esiintyykin, ei vain ehkä niin usein kuin mitä keskusteluissa tunnutaan ajattelevan. Edellä olevista tunnusmerkeistä voi ehkä olla jotain hyötyä niiden oikeiden tilanteiden tunnistamisessa. Gigantin, Tallinkin ja vastaavien tahojen kanssa neuvotellessa yhteydenotto kuluttajaviranomaisiin on todennäköisesti tehokkaampi keino kuin poliisin kanssa vääntäminen.
Posted by Jouni Heikniemi at 09.06.04 20:29