Viime vuosien erään näkyvimmistä henkirikoksista, nuoren Eveliina Lappalaisen surmaamisen, oikeuskäsittely on saatettu loppuun. KKO antoi tänään ratkaisun KKO 2004:63, jossa Eveliinan surmannut nuori mies tuomittiin nuorena henkilönä tehdystä taposta. Tuomiolle kertyi lopulta mittaa 7 vuotta.
Käräjäoikeus päätyi aikanaan täsmälleen samaan lopputulokseen, mutta hovioikeus oli antanut tekijälle 9 vuoden kakun, koska katsoi teon täyttäneen murhan tunnusmerkistön. Asiassa on sekin erikoinen yksityiskohta, että virallinen syyttäjä tyytyi tapposyytteeseen, mutta Eveliinan omaiset ajoivat murhasyytettä hovissa. KKO palasi nyt kuitenkin virallisen syyttäjän viitoittamille linjoille.
KKO:n tuomio ei nopealla silmäilyllä pitänyt sisällä mitään suunnattomia yllätyksiä. Tapauksesta epäilemättä kyllä syntyy taas julkista keskustelua, koska osalla kansasta tuntuu olevan se käsitys, että nuoreen ihmiseen kohdistunut ja paljon inhimillistä tragediaa sisältävä henkirikos pitäisi automaattisesti tuomita murhana (mutta inhimillistä tragediaa on lähes kaikissa henkirikoksissa; kyse on vain siitä, paljonko sitä tuodaan esiin). Tuomioissa kuitenkin puretaan murhan tunnusmerkistöä analyyttisemmin.
Hieman vastaavaa asiaa löytyy muuten myös hiljattain annetusta ennakkoratkaisusta KKO 2004:57, jossa pohdittiin vakaan harkinnan merkitystä. Lisäksi molemmat KKO:n päätökset sisältävät koko joukon viittauksia muihin murhan ja tapon rajanvetokriteereitä koskeviin tapauksiin.
Posted by Jouni Heikniemi at 22.06.04 13:09