KKO antoi Hesariinkin päätyneen ratkaisun asiassa KKO 2004:71, jossa oli kyse tekohetkellä 52-vuotiaan miehen lähettämistä sähköposteista, joissa hän esiintyi 18-vuotiaana ja tarjoutui opettamaan 11-vuotiaalle tytölle "kaikkea kivaa seksistä". Sähköpostikommunikaatio ei edennyt mihinkään, sillä 11-vuotias kieltäytyi sittemmin tarjouksesta, minkä jälkeen mies lopetti keskustelun. Mies ei ikinä saanut tytön yhteystietoja, joten enempi tapaaminenkin osoittautui mahdottomaksi.
Käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat miehen 45 päiväksi ehdolliseen, kun taas KKO katsoi (ään. 3-2), "[ettei] ole aiheutunut todellista vaaraa siitä, että B:hen kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö toteutuisi", ja jätti teon tuomitsematta rankaisemattomana valmisteluna (siis ikään kuin teon yrityksen esiasteena). Kuitenkin KKO:n vähemmistön mielestä kyse oli yrityksestä, ja mies oli luopunut teostaan vain "uhrin vastustuksen vuoksi".
Tuomio on kiinnostava, mutta KKO:n ratkaisuselosteesta ei oikein saa kaikkea irti. Jutun aineistokin on salaista 20 vuotta, joten edes kansliakierros ei tuottaisi juuri lisädataa. Kysehän on yrityksen ja valmistelun rajanvedosta, ja tässä KKO:n enemmistö vetoaa nykyisen rikoslain yrityksen määritelmään, jonka mukaan yrityksen alkamiseen vaaditaan todellista vaaraa rikoksen toteutumisesta. KKO:n vähemmistön mukaan "[i]nternetin ominaisuuksien vuoksi sitä kautta hyväksikäyttöön tähtäävän taivuttelun kohteeksi joutuminen on siten lapsen kannalta jo sinänsä vaarallista", ja että "[t]ähän nähden on perusteltua lähteä siitä, että tällä tavoin hyväksikäyttöön pyrittäessä huomioon otettava vaara hyväksikäytön toteutumiselle syntyy jo varsin varhain johdattelun alettua".
Asiaa voi miettiä arvioimalla sitä, oliko 18-vuotiaana esiintyminen ja seksin opettamisen tarjoaminen sellainen teko, että 11-vuotias tyttö olisi jollain todennäköisyydellä antanut osoitetietonsa ja että teko olisi voinut toteutua. Näillä vähillä tiedoilla olisin taipuvainen kallistumaan KKO:n enemmistön kannalle sikäli, että tuntuisi tytön aliarvioinnilta lähteä rikosoikeudellisessa arvioinnissa siitä, että todennäköisesti tämä olisi osoitetietonsa antanut, vaikka nimenomaisesti kieltäytyikin ja lopetti kommunikaation.
Vaikka sinänsä KKO:n tuomio on minustakin oikea noin rikosoikeuden vinkkelistä, se ei välttämättä ole kovinkaan tyydyttävä kriminaalipoliittisen tavoitteen kannalta. Kaikki oikeusasteet olivat asiassa samaa mieltä siitä, että miehen teolla oli kyllä tosiasiassa pyritty seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tämä vaan ei riitä tuomioon, ellei yrityskynnys ylity - eli asian voi nähdä niinkin, että mies olisi ansainnut tuomion, mutta vältti sen juridis-teknisin perustein. Jos asia nousee esimerkiksi Ilta-Sanomien keskustelupalstalle, tämä vinkkeli on varmaan runsaasti esillä.
Tämä on kieltämättä niitä asioita, joissa Internetin mukaantulo aiheuttaa paineita rikostunnusmerkistön kiristämiseen. Ilman reaaliaikaisen etäkeskustelun mahdollisuuksia pedofiilien oli paljon vaikeampi saada luotua yhteyksiä nuoriin, erityisesti väärennetyllä identiteetillä. Toisaalta nykyisellään ehkä lastensuojelullisesta näkökulmasta olisi epäilemättä olennaista pyrkiä eliminoimaan ilmeinen ja systemaattinen sukupuoliyhteyden tavoittelu, vaikka se jäisikin chatissa tapahtuvaksi osoitteettomaksi huuteluksi. Lainsäädännön kannalta asia on haasteellinen, koska tarvittavan tahallisuuden ja yritteliäisyyden tason määritteleminen pykälässä ei ole ihan helppoa.
Posted by Jouni Heikniemi at 03.07.04 08:22