heinäkuu 13, 2004

Täysin erimielinen päätös

Kevennys kesän kunniaksi: KKO 2004:75 on ratkaisu tapauksessa, jossa poliisit käyttivät virka-asetta kiinniotettavan taltuttamiseen. Voimankäyttö katsottiin liialliseksi - näiltä osin juttu on sinänsä asiaperusteluineenkin ihan kiinnostava.

Tällä kertaa kiinnitin huomiota kuitenkin tuomion lopussa olevaan ratkaisijaluetteloon: "Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale (eri mieltä), Kati Hidén (eri mieltä), Gustav Bygglin (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki (eri mieltä) ja Pasi Aarnio (eri mieltä). Esittelijä Pasi Kumpula (mietintö)." Siis, _kaikki_ oikeusneuvokset ovat olleet asiasta eri mieltä, ja lisäksi on vielä esittelijän mietintö. Miten tästä on voinut syntyä tuomio?

Vastaus itsessään on yksinkertainen: oikeusneuvokset ovat olleet eri asioista erimielisiä. Tämä kuitenkin tuo esiin erään tuomioistuimen päätösneuvottelun piirteen: asiaa ei voida ratkaista siten, että kukin tuomari päätyy omaan kantaansa ja se siitä, vaan jokaisella tuomioistuimen jäsenellä on velvollisuus lausua kaikista käsiteltävistä kysymyksistä. Nimenomainen säännös tästä on oikeudenkäymiskaaren 23:5.2 §:ssa sekä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 10:4 §:ssä.

Äänestysratkaisun (esimerkiksi: hylätäänkö syyte näytön puuttumisen takia kokonaan vai ei?) jälkeen jatketaan enemmistön kannan mukaan - esimerkiksi päättämällä rangaistuksen suuruudesta. Tähän keskusteluun ja siitä mahdollisesti seuraavaan äänestykseen osallistuvat siis myös ne, jotka alunperin olivat kannattaneet koko syytteen hylkäämistä. Näin vaihe vaiheelta saadaan aikaan tuomio, joka ei tosin välttämättä vastaa yhdenkään mukana olleen tuomarin tahtoa - mutta ainakin päätös tulee tehdyksi.


Ps. Olen nauttimassa maaseudun rauhasta loppuviikon, joten voipi olla hiljaista - mutta kulissien takana kuplii, kun avaan junaan päästyäni työoikeuden tenttikirjat... Hyvää kesää vaan kaikille!

Posted by Jouni Heikniemi at 13.07.04 10:28
prosessioikeus