elokuu 14, 2004

Vanhanen ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Pääministerin isä Tatu Vanhanen sai ryöpyn mediajulkisuutta, kun viime viikolla ilmestynyt Helsingin Sanomien kuukausiliite kertoi hänen älykkyysosamäärää käsittelevistä tutkimuksistaan: keskeinen väitehän oli mm. se, että Afrikkalaiset kansat ovat keskimäärin vähemmän älykkäitä kuin eurooppalaiset. Vanhasta epäiltiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Jos et vielä ole kyllästynyt aiheeseen, tässä muutama pointti aiheesta lain vinkkelistä.

Tarkastellaan aluksi hieman itse rikossäännöstä. Rikoslain 11:8 kuuluu seuraavasti: Kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Säännöksen taustalla ovat YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikleuksia koskeva yleissopimus (KP-sopimus) sekä vuoden 1965 New Yorkin yleissopimus kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamisesta. Vaikka juurilla puhutaan rodusta, pykälän sanamuotokin ilmaisee soveltamisalan ulottumisen uskonnollisiin, kansallisiin ym. ryhmiin. Lisäksi "edellisiin rinnastettavat ryhmät" kattanevat sellaiset em. kriteerien mukaan epäyhtenäiset ryhmät kuten ulkomaiset opiskelijat, homoseksuaalit ja eläinaktivistit -- tällaisen kannan esittää mm. Heinonen ym.: Rikosoikeus (WSOY 1999).

Kyseessä on mediarikos - siis kriminalisoitu teko on kansanryhmää vastaan kiihottavan sisällön levittäminen. Tekijöitä ovat lausuntoja mediassa esittävä, mutta ääritapauksissa mahdollisesti myös mahdollinen toimittaja ja julkaisusta vastaavat tahot (päätoimittajat ym.). Viestinnältä vaaditaan myös julkisuutta, ja esimerkiksi rasistisen seuran sisäinen kommunikaatio ei ole kiihottamista kansanryhmää vastaan RL:n tarkoittamassa mielessä. Asianomistajaa rikoksella ei ole, koska kyseessä on kansanryhmän suojaaminen - jos loukkaus kohdistuu yksittäiseen henkilöön, kyseessä on yleensä (törkeä) kunnianloukkaus, joko yksinään tai kiihottamisen ohessa.

Rikoksella on kolme tekotapaa: Uhkaus, panettelu ja solvaus. Uhkauksella tarkoitetaan yleensä sellaista viestintää, joka aikaansaa kohderyhmässä jonkinlaista realistista huolta vaaran toteutumisesta. Esimerkiksi kuolemaa tummaihoisille julistavat skinit julkisessa torikokouksessaan varmasti aikaansaavat tällaista pelkoa, mutta toisaalta kolmen promillen humalassa höpisevä puliukko ei uhanne ketään tämän rikossäännöksen tarkoittamassa mielessä. Samaten aivan mitättömät uhkaukset jäänevät rankaisematta, joskin oikeuskirjallisuudessa nimenomaan todetaan, ettei pykälää tulisi tulkita yhtä suppeasti kuin laittoman uhkauksen tunnusmerkistöä (RL 25:7).

Panettelulla tarkoitetaan tässä yhteydessä tyypillisesti yleistäviä ja harhaanjohtavia lausuntoja. Vaikka rikos onkin sinänsä rangaistava vain tahallisena, on väitteiden esittäjän tarkistettava faktansa riittävän laajasti ennen niiden esittämistä (näiltä osin pykälän taustoissa viitataan pitkälti vanhoihin herjausta koskeviin säännöksiin, jotka sittemmin kumottiin nykyisen RL 24 luvun säätämisen yhteydessä). Solvaus-kohdassa taas viitataan totuudenmukaisten väitteiden esittämiseen loukkaamistarkoituksessa. Tästä rankaiseminen sinänsä on poikkeuksellista, koska sananvapaus luonnollisesti vaatii oikeutta ilmaista faktatietoja kansanryhmistä silloinkin, kun nämä eivät sinänsä ole ko. ryhmien näkökulmasta mieluisia.

Lopuksi lienee vielä paikallaan siteerata pari pätkää oikeuskirjallisuudesta (em. Rikosoikeus-teos): "Pelkkä kansanryhmän harkitsematon pilkkaaminen tai ärsyttäminen ei sellaisenaan täytä tunnusmerkistöä. Tunteita ilmaisevat huomautukset tai muut lausumat, joita kukaan ei ota vakavasti, voivat jäädä rankaisemattomiksi. Säännöksellä suojataan kansanryhmän oikeutta olla rauhassa, ja se koskee ennen kaikkea oikeutta olla joutumatta vakavasti otettavan propagandan kohteeksi." ja edelleen, "[...], voitaneen lähteä siitä, että rangaistavuus edellyttää lausuman esittäjältä pyrkimystä saada aikaan toisissa samanlainen halveksunta ryhmää vastaan kuin hänellä itselläänkin on."

Entä Vanhanen?

Tatu Vanhasen väitteet voinee edellä olevista lukea solvauksen tai panettelun kategorioihin, riippuen siitä, pitääkö väitteitä toteen näytettyinä tai ei. Useassa yhteydessä esiin revennyt keskustelu - ja jo Hesarin haastattelukin - viittaa siihen, että tulokset itsessään ovat kiistanalaisia. Toisaalta ei voitane lähteä siitä, että tiedeyhteisön yksimielisyys olisi edellytys sille, että joitain tutkimustuloksia olisi sallittua esittää julkisesti.

Asian arviointiin kiistatta vaikuttava seikka on sekin, että Vanhasen esiintyminen oli suunnilleen niin asiallista kuin mitä nyt ylipäätään tuollaisessa lehtijutussa on mahdollista; haastattelijakin totesi, ettei Vanhanen vaikuta rasistiselta. Lisäksi Vanhanen esitti vastaavaa älykkyyserokritiikkiä myös kotimaisesta populaatiosta. Jos Vanhanen haastattelusta tuomitaan (mikä tosin on hyvin epätodennäköistä KRP:n päätettyä jättää asia tutkimatta), käytännössä tuomitaan melko vahvasti kansojen välisen älykkyyserotutkimuksen tekeminen ylipäätäänkin, koska tutkimustuloksia ei juuri voisi sen jälkeen julkisuudessa käsitellä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että KRP:n ratkaisu oli oikea, vaikken Vanhasen väitteiden totuudenmukaisuutta osaakaan kaikkein asiantuntevimmin arvioida. Joka tapauksessa asiasisältö oli esitetty artikkelissa tavalla, joka ei mielestäni keskivertolukijaa kannustanut rasismiin. Toki mistä tahansa aineistoista on sopivalla poiminnalla saatavissa elementit mihin tahansa tulkintaan, mutta se ei voi olla rangaistavuuden perustana.

Sanottakoon vielä, että ymmärrän toisaalta esimerkiksi vähemmistövaltuutetun huolen sikäli, että aina joku myös kärsii kansojen välisiä eroavaisuuksia käsittelevästä keskustelusta. Epäilemättä Vanhasen haastattelu antoi lisäpotkua nimittelyille ja syrjinnälle joissain tapauksissa. Väittäisin kuitenkin, että siinä suhteessa vieläkin tehokkaampaa työtä tekevät iltapäivälehtien "Somali pieksi miehen"-jutut, jotka usein jo sanavalinnoillaan sisältävät jonkinlaisen rasistisen elementin - jos kiihottamispykälää halutaan mediaan soveltaa, mm. rikosuutisoinnissa olisi ehkä enemmän konkreettista ainesta juttuihin.

Posted by Jouni Heikniemi at 14.08.04 08:14
rikosoikeus