Oikeudellisessa maailmassa on heinäkuussa sangen hiljaista. Mutta presidentti sentään lienee aikeissa vahvistaa perjantaina lähestymiskieltoa koskevan lainmuutoksen: jatkossa lähestymiskielto voitaisiin antaa myös samassa asunnossa asuvan perheen sisällä (ks. HE 144/2003). Tämä tosin edellyttää sitä, että lähestymiskiellon kohde todennäköisesti syyllistyisi henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaan rikokseen - vaatimukset ovat siis tavallista lähestymiskieltoa kovemmat.
Uuden lain mukaan "perheen sisäiseen lähestymiskieltoon määrätyn henkilön on poistuttava asunnosta, jossa hän ja suojattava henkilö asuvat vakituisesti, eikä hän saa palata asuntoon". Lisäksi "Jos perheen sisäinen lähestymiskielto määrätään, ratkaisussa on myös yksilöitävä asunto, josta kieltoon määrätyn henkilön on poistuttava, sekä määrättävä siitä, miten kieltoon määrätty henkilö saa haltuunsa tarpeelliset henkilökohtaiset tavaransa. Tarvittaessa ratkaisuun on liitettävä ohjeet siitä, mistä kieltoon määrätty henkilö voi saada apua asumisensa järjestämiseksi kiellon voimassaoloaikana."
Samassa lainuudistuksessa poistetaan rikoslaista ns. vakaan tahdon pykälä eli RL 21:17: "Jos pahoinpitelyssä rikoksen asianomistaja omasta vakaasta tahdostaan pyytää, ettei syytettä nostettaisi, virallisella syyttäjällä on oikeus jättää syyte nostamatta, jollei tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi syytteen nostamista." Asiastahan on keskusteltu julkisuudessa pitkään mm. siksi, että käytännössä asianomistajan vakaata tahtoa on ollut erittäin hankala todeta luotettavasti. Pykälän poistaminen vähentää mahdollisuuksia painostaa uhria esittämään syyttämättäjättämistä.
Lainmuutosten on tarkoitus tulla voimaan vuodenvaihteessa. Lakitekstit löytyvät eduskunnan vastauksesta EV 61/2004.
Ihmiskauppaa ym. koskevia kriminalisointeja käsittelevä HE 34/2004 on nyt hyväksytty ja vahvistettu. Uudet säännökset tulevat voimaan elokuun alusta; toistaiseksi näitä ei vielä ole Finlexissä, mutta muutokset ovat saatavilla PDF-vihkona.
Esitykseen liittyvään lapsipornokysymykseen liittyen ks. aiempia kirjoituksiani: 7.4., 18.5. ja 19.6.; sen osalta linja on nyt siis se, että "teinipornomomentti" (kiitos termistä, Päivi Räsänen!) poistettiin, mutta sen henki leijuu yhä maan päällä.
Keltaisessa lehdistössä tuo teinipornoasia sai turhaan niin paljon painoarvoa; mukanahan on toki koko joukko myös muita muutoksia, joilla todennäköisesti on myös huomattavasti enemmän arkielämän sovellettavuutta. Mukana on mm. parituksen kriminalisointialueen laajentaminen siten, että vakiintuneesti prostituoiduille majoitusta tarjoavat sekä yhteystietoja välittävät henkilöt voidaan saattaa rangaistusvastuuseen.
Tässä yhteydessä luotiin myös rikostunnusmerkistö ihmiskaupalle (aiemmin rangaistavuus perustui lähinnä vapaudenriistosta tuomitsemiseen). Ihmiskaupasta voidaan tuomita 4 kk - 6 v kakkua, törkeästä versiosta 2 - 10 v. Ja törkeyksiä lisättiin: myös laittoman maahantulon järjestämisestä ja parituksesta on nyt olemassa törkeät versiot. Muutamia rangaistusasteikkoja korotettiin, ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen yritys kriminalisoitiin.
Ja kaikki tämä (ja vähän muutakin) meni julkisuudessa aika reippaasti ohi yleisön silmien.
Lakiblogin virallinen osoite on tästä eteenpäin http://www.heikniemi.net/lakiblogi/. Vanhat osoitteetkin toimivat vielä uudelleenohjauksina. Muutos liittyy eräisiin suunnittelemiini uudelleenjärjestelyihin - ja sitä paitsi vanha nimi oli yligeneerinen.
Kevennys kesän kunniaksi: KKO 2004:75 on ratkaisu tapauksessa, jossa poliisit käyttivät virka-asetta kiinniotettavan taltuttamiseen. Voimankäyttö katsottiin liialliseksi - näiltä osin juttu on sinänsä asiaperusteluineenkin ihan kiinnostava.
Tällä kertaa kiinnitin huomiota kuitenkin tuomion lopussa olevaan ratkaisijaluetteloon: "Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale (eri mieltä), Kati Hidén (eri mieltä), Gustav Bygglin (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki (eri mieltä) ja Pasi Aarnio (eri mieltä). Esittelijä Pasi Kumpula (mietintö)." Siis, _kaikki_ oikeusneuvokset ovat olleet asiasta eri mieltä, ja lisäksi on vielä esittelijän mietintö. Miten tästä on voinut syntyä tuomio?
Vastaus itsessään on yksinkertainen: oikeusneuvokset ovat olleet eri asioista erimielisiä. Tämä kuitenkin tuo esiin erään tuomioistuimen päätösneuvottelun piirteen: asiaa ei voida ratkaista siten, että kukin tuomari päätyy omaan kantaansa ja se siitä, vaan jokaisella tuomioistuimen jäsenellä on velvollisuus lausua kaikista käsiteltävistä kysymyksistä. Nimenomainen säännös tästä on oikeudenkäymiskaaren 23:5.2 §:ssa sekä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 10:4 §:ssä.
Äänestysratkaisun (esimerkiksi: hylätäänkö syyte näytön puuttumisen takia kokonaan vai ei?) jälkeen jatketaan enemmistön kannan mukaan - esimerkiksi päättämällä rangaistuksen suuruudesta. Tähän keskusteluun ja siitä mahdollisesti seuraavaan äänestykseen osallistuvat siis myös ne, jotka alunperin olivat kannattaneet koko syytteen hylkäämistä. Näin vaihe vaiheelta saadaan aikaan tuomio, joka ei tosin välttämättä vastaa yhdenkään mukana olleen tuomarin tahtoa - mutta ainakin päätös tulee tehdyksi.
Ps. Olen nauttimassa maaseudun rauhasta loppuviikon, joten voipi olla hiljaista - mutta kulissien takana kuplii, kun avaan junaan päästyäni työoikeuden tenttikirjat... Hyvää kesää vaan kaikille!
Vaikka tämä jo vähän vanha onkin, niin laitetaan vielä: Oikeusministeriön alainen työryhmä päätyi ehdottamaan kuluttajavalituslautakunnan siirtämistä kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalta OM:n alaisuuteen. Samalla lautakunta nimettäisiin kuluttajariitalautakunnaksi. Lautakunnan toimialaa laajennettaisiin samalla kattamaan myös asuntojen vuokra- ja asumisoikeusasiat sekä arvopaperisijoituskysymykset.
Lisätietoja OM:n tiedotteesta ja työryhmämietinnöstä.
Vaikka blogin viiteotsikko vihjaakin kovasti opiskeluun, aika harvoin nämä asiat esiin tulevat. Mutta eihän tämä olisi blogi eikä mikään, jos ainakin osa merkinnöistä ei olisi jotenkin omaelämäkerrallisia!
Kävin viime torstaina oikeustaloustieteen tentissä. Tulokset tulivat jo - nostan hattua tarkastajille - ja läpi meni. Valitettavasti tenttikysymyksiä tai -vastauksia ei ole uudelta kierrokselta vielä verkossa, mutta vanhojen tenttien arkistosta voi perehtyä siihen, mitä oikeustaloustiede oikeastaan on.
Niin, mitä se on? Lyhyt luonnehdinta on vaikeaa. Mutta yritetään: Oppiaineessa käsitellään sekä kansantaloustieteellisiä asioita (inflaatio, finanssipolitiikka, verotus jne.) että toisaalta mikrotaloustieteellistä näkökulmaa (kysynnän ja tarjonnan lait). Lisäksi pohditaan useita oikeudellisia ilmiöitä taloustieteen viitekehyksessä: kuinka rangaistusten kohottaminen vaikuttaa rationaalisesti toimivan rikollisen valintoihin? Miten oikeudenkäyntikulut pitäisi jakaa asianosaisille, jotta järjestelmä toimisi tehokkaasti?
Ihan mielenkiintoisia asioita, ja loppujen lopuksi yllättävänkin käytännönläheisesti käsiteltynä. Jos kiinnostaa, suosittelen yksinkertaiseksi peruskirjaksi Kalle Määtän Oikeustaloustieteen aakkoset -opusta, joka on ohut ja äkkiä luettu - ja sen jälkeen tietää, haluaako ikinä kuullakaan enempää aiheesta.
Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Terttu Utriainen esittää mielenkiintoisia näkemyksiä tapon ja murhan välisestä suhteesta Kalevan haastattelussa. Hyvä että asiasta syntyy keskustelua; tätä jauhettiin taannoin nyytisissäkin, ja mielipidevaihtelua tosiaan löytyy.
KKO antoi Hesariinkin päätyneen ratkaisun asiassa KKO 2004:71, jossa oli kyse tekohetkellä 52-vuotiaan miehen lähettämistä sähköposteista, joissa hän esiintyi 18-vuotiaana ja tarjoutui opettamaan 11-vuotiaalle tytölle "kaikkea kivaa seksistä". Sähköpostikommunikaatio ei edennyt mihinkään, sillä 11-vuotias kieltäytyi sittemmin tarjouksesta, minkä jälkeen mies lopetti keskustelun. Mies ei ikinä saanut tytön yhteystietoja, joten enempi tapaaminenkin osoittautui mahdottomaksi.
Käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat miehen 45 päiväksi ehdolliseen, kun taas KKO katsoi (ään. 3-2), "[ettei] ole aiheutunut todellista vaaraa siitä, että B:hen kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö toteutuisi", ja jätti teon tuomitsematta rankaisemattomana valmisteluna (siis ikään kuin teon yrityksen esiasteena). Kuitenkin KKO:n vähemmistön mielestä kyse oli yrityksestä, ja mies oli luopunut teostaan vain "uhrin vastustuksen vuoksi".
Tuomio on kiinnostava, mutta KKO:n ratkaisuselosteesta ei oikein saa kaikkea irti. Jutun aineistokin on salaista 20 vuotta, joten edes kansliakierros ei tuottaisi juuri lisädataa. Kysehän on yrityksen ja valmistelun rajanvedosta, ja tässä KKO:n enemmistö vetoaa nykyisen rikoslain yrityksen määritelmään, jonka mukaan yrityksen alkamiseen vaaditaan todellista vaaraa rikoksen toteutumisesta. KKO:n vähemmistön mukaan "[i]nternetin ominaisuuksien vuoksi sitä kautta hyväksikäyttöön tähtäävän taivuttelun kohteeksi joutuminen on siten lapsen kannalta jo sinänsä vaarallista", ja että "[t]ähän nähden on perusteltua lähteä siitä, että tällä tavoin hyväksikäyttöön pyrittäessä huomioon otettava vaara hyväksikäytön toteutumiselle syntyy jo varsin varhain johdattelun alettua".
Asiaa voi miettiä arvioimalla sitä, oliko 18-vuotiaana esiintyminen ja seksin opettamisen tarjoaminen sellainen teko, että 11-vuotias tyttö olisi jollain todennäköisyydellä antanut osoitetietonsa ja että teko olisi voinut toteutua. Näillä vähillä tiedoilla olisin taipuvainen kallistumaan KKO:n enemmistön kannalle sikäli, että tuntuisi tytön aliarvioinnilta lähteä rikosoikeudellisessa arvioinnissa siitä, että todennäköisesti tämä olisi osoitetietonsa antanut, vaikka nimenomaisesti kieltäytyikin ja lopetti kommunikaation.
Vaikka sinänsä KKO:n tuomio on minustakin oikea noin rikosoikeuden vinkkelistä, se ei välttämättä ole kovinkaan tyydyttävä kriminaalipoliittisen tavoitteen kannalta. Kaikki oikeusasteet olivat asiassa samaa mieltä siitä, että miehen teolla oli kyllä tosiasiassa pyritty seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tämä vaan ei riitä tuomioon, ellei yrityskynnys ylity - eli asian voi nähdä niinkin, että mies olisi ansainnut tuomion, mutta vältti sen juridis-teknisin perustein. Jos asia nousee esimerkiksi Ilta-Sanomien keskustelupalstalle, tämä vinkkeli on varmaan runsaasti esillä.
Tämä on kieltämättä niitä asioita, joissa Internetin mukaantulo aiheuttaa paineita rikostunnusmerkistön kiristämiseen. Ilman reaaliaikaisen etäkeskustelun mahdollisuuksia pedofiilien oli paljon vaikeampi saada luotua yhteyksiä nuoriin, erityisesti väärennetyllä identiteetillä. Toisaalta nykyisellään ehkä lastensuojelullisesta näkökulmasta olisi epäilemättä olennaista pyrkiä eliminoimaan ilmeinen ja systemaattinen sukupuoliyhteyden tavoittelu, vaikka se jäisikin chatissa tapahtuvaksi osoitteettomaksi huuteluksi. Lainsäädännön kannalta asia on haasteellinen, koska tarvittavan tahallisuuden ja yritteliäisyyden tason määritteleminen pykälässä ei ole ihan helppoa.