Kumma juttu, että murhan ja tapon välinen rajalinja oli pitkään melko rauhallinen asia - ratkaisuja tästä ei niin hirveän montaa tullut parin vuosikymmenen aikana. Mutta tälle vuodelle on sitä sarjaa riittänyt: ks. kirjoitukseni 22.6., 26.6., 4.7. ja 5.9.. Nyt annettu KKO 2004:119 oli ns. NBK-jutun loppuratkaisu, ja tälläkin kertaa lopputuloksena kallistuttiin murhan puolelle.
Tuomiossa analysoidaan tällä kertaa lähinnä vakaata harkintaa, teon törkeyden kokonaisarviointia ja syyntakeisuuskysymyksiä. Ratkaisu sinänsä vaikuttaa johdonmukaiselta jatkolta nykylinjalle. Positiivista on se, että murhan kriteereitä erotellaan KKO:n ratkaisuissa nyt aivan eri tarkkuudella kuin mitä vielä kymmenen vuotta sitten tehtiin. Varmasti tämän vuoden julkisuusmyllytyksellä on ollut tähänkin asiaan jotain vaikutusta.
Kuluttajavirasto on julkaissut kannanoton, jossa puututaan eräisiin laajakaistaliittymien markkinoinnin piirteisiin. Virasto toteaa, että alle 256 kbit/s -yhteyttä ei saa markkinoida laajakaistana. Tämän lisäksi virasto vaatii, että "Jos laajakaistaliittymän hinta ei sisällä sen turvallisen käytön kannalta tarpeellisia virus- ja palomuuriohjelmia, siitä pitää kertoa mainonnassa". Puuttumatta siihen, millaisia "virusohjelmia" kuluttajaviranomaiset pitävät tarpeellisina ;-), kannanotto on varsin mielenkiintoinen.
Samassa tiedotteessa kerrotaan, että huomenna 26.11. julkaistaan kuluttajaviraston tekemä laajakaistaliittymien hintavertailu. Kannattanee seurata kuluttajaviraston saittia.
Hovioikeuksien seulontamenettely otettiin viime syksynä käyttöön. Kirjoitetun lain kannalta kyseessähän on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 ja 2 a §, joiden perusteella hovioikeus voi jättää asian enemmiltä osin tutkimatta eräin edellytyksin.
Hovioikeus päättää ensin, otetaanko valitus enempään tutkintaan (seulontamenettely). Valituksen tutkimista ei jatketa, jos hovioikeus yksimielisesti toteaa olevan selvää, että:
1) asiassa ei ole 15 §:n nojalla toimitettava pääkäsittelyä;
2) käräjäoikeuden ratkaisu tai siellä noudatettu menettely ei ole virheellinen; eikä
3) asianosaisen oikeusturva asian laatu huomioon ottaen muustakaan syystä edellytä valituksen käsittelyn jatkamista.
Päätös siitä, että valituksen tutkimista ei jatketa, voidaan tehdä myös myöhemmin valmistelun aikana ja se voi koskea myös valituksen osaa.
Seulonnan toimintaa ei vielä suuremmin ole käsittääkseni tutkittu, mutta haluttu vaikutus sillä on ollut: hovioikeuksien työmäärät ovat vähentyneet. Viime viikolla sitten tipahti KKO:sta pari mielenkiintoista ratkaisua, nimittäin 2004:116 ja 2004:117. Niissä molemmissa oli taustalla tilanne, jossa rikoksesta syytetty oli hovissa riitauttanut käräjäoikeudessa esitetyn suullisen todistelun, mutta hovioikeus oli lopettanut jutun käsittelyn jo seulontavaiheessa.
Asian ydinkysymys on, miten OK 26:15:ssa olevaa virkkeen "Hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely sitä koskevasta vaatimuksesta riippumatta, jos asian ratkaiseminen riippuu käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun tai käräjäoikeuden katselmusta toimittaessaan tekemien havaintojen uskottavuudesta taikka hovioikeudessa vastaanotettavasta uudesta suullisesta todistelusta." suhdetta seulontasäännöksiin on tulkittava. Lainvalmisteluasiakirjoissa asiasta keskusteltiin valiokuntia myöten, ja pääperiaatteeksi jäi lakivaliokunnan mietinnön (LaVM 27/2002 vp) toteamus "[valituksen käsittelyä on jatkettava, kun] valituksessa on saatettu näytön arviointi kyseenalaiseksi siten, että on aihetta epäillä käräjäoikeuden näyttöratkaisun oikeellisuutta".
Lakivaliokunnan mietinnön "siten" jättää ilmaan sellaisen käsityksen, että käräjäoikeuden näyttöarvionnin riitauttamisen tavalla on merkitystä: riitautuksen pitää ainakin jotenkin saattaa uskottavaksi se, että asia voisi uudella arvioinnilla muuttua sikseen. KKO tulkitsi kuitenkin em. tapauksissa tilannetta siten, että ko. lainmuutoksella ei ollut tarkoitus muuttaa sitä OK 26:15:n ym. ilmaisemaa periaatetta, että suullista aineistoa ei voida arvioida kirjallisen valituksen pohjalta. Niinpä molemmissa tapauksissa seulontaratkaisu kumottiin - KKO katsoi, että suullisen todistelun osalta riittää, että näytön arviointi on riitautettu, mutta riitautuksen "laatua" ei seulonnassa tule arvioida.
Itä-Suomen HO:n presidentti Arponen älähti jo Hesarin haastattelussa, että nyt ruuhkat palaavat, kun kaikki saavat taas juttunsa hovioikeuden täystutkintaan vain keksimällä vaihtoehtoisen tapahtumankulun, esittämällä sen suullisesti ja pitämällä kiinni siitä. Samalla Arponen totesi, että täytyy varmaan taas perustaa yksi muutoksenhakutoimikunta selkeyttämään lainsäännöksiä. Saapa nähdä miten käy. Kysymys ei ole asiallisestikaan ihan helppo; molempia näkökulmia kyllä voi puoltaa.
Finlex-lakitietopalvelu on uudistunut. Olen käyttänyt uutuutta vasta niin vähän, että on turhan varhaista kommentoida uudistusta kovin laveasti. Hyvältä kuitenkin näyttää, varsinkin jos taustatekniikka toimii nyt luvatulla tavalla luotettavammin. Pahimpia käyttöliittymän puutteita näyttää siivotun, ja vaikka lopputulosta en vieläkään sanoisi kauniiksi, on kyseessä kuitenkin merkittävä askel. Ilahduttavaa on sekin, että se turha käyttöehtojen hyväksymisdialogi on vihdoin poistunut.
Omia lakiaiheisia webbisivuja vääntäville erityisiä kiksejä tarjoaa se seikka, että Finlexiin linkittäminen on entistä iisimpää - nyt myös pykäläkohtaiset linkit onnistuvat. Esimerkiksi osoite
Kriittisempää palautetta tulee sitten, kun olen ehtinyt löytää nykysysteemin ongelmat. :-)
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos (OPTULA) julkaisi tänään pumaskan nimeltä Katsaus oikeudellisten instituutioiden toimintaan ja oikeuden saatavuuteen, jossa kartoitetaan mm. yleisön käsityksiä oikeuslaitoksen toiminnasta. Tutkimusta on referoitu kylliksi jo OPTULAn saitilla, joten mitäpä minä tähän turhaan kirjoittelemaan; kannattaa katsoa ainakin Mediatiedotteet-linkin takana olevia tiivistelmiä.
Kuluttajavirasto julkaisi männä viikolla kannanoton, jossa kuluttajia kehotetaan valittamaan suomenkielisten käyttöohjeiden puuttumisesta. Kannanoton mukaan "Muun muassa kuluttajansuojalaissa määrätään, että tuotteelle pitää antaa käyttö-, huolto- ja hoito-ohjeet, jos laitteen käyttäminen vaatii tällaisia ohjeita. Ohjeet on annettava suomeksi ja ruotsiksi. Jollei näin ole eikä niitä saa pyynnöstäkään kohtuuajassa kaupanteosta, kuluttaja voi vaatia viime kädessä kaupan purkamista." Viitattu lainkohta lienee lähinnä KSL 5:12 a, jonka mukaan "Tavarassa on myös virhe, jos sen yhteydessä ei luovuteta ostajalle sellaisia ohjeita, jotka ovat tarpeen tavaran asentamista, kokoonpanoa, käyttöä, hoitoa tai säilytystä varten."
Sinänsä asiallinen kannanotto ja erityisen relevantti huomioiden sen, että varsinkin mm. digikameroiden tarjoaminen ns. "Saksan malleina" on lisääntynyt melko lailla viime vuosina. On mielenkiintoista nähdä, miten homma lähtee jatkossa kehittymään; ainakin tietotekniikkasektorilla on huima määrä tuotteita, joiden osalta suomenkielisistä ohjeista ei ole tietoakaan (esim. emolevyt), ja kuluttajansuojalain pakottavuuden vuoksi ohjevaatimuksesta ei voi oikein edes sopia toisin - kysehän onkin lähinnä siitä, kuinka markkinoita ryhdytään valvomaan. Hatunnosto kuitenkin esim. Verkkokauppa.comille, joka toimittaa ainakin muistiensa mukana suomenkielisen ja jopa kuvallisen asennusohjeen.
Mikäli tällaiseen käyttöohjeettomaan tuotteeseen törmäät ja valittaminen innostaa, kuluttajavirastolla on ohjeistus oikeista toimintatavoista.
Valtion otakantaa.fi-keskustelufoorumilla on nyt käynnissä oikeusministeriön isännöimä keskustelu siitä, pitäisikö nuorisoaresti (ks. aiempi juttuni) ottaa käyttöön. Tavanomaiseen tapaan keskustelu repeilee aiheesta aika villisti, mutta ainakin luettavaa piisaa.