Aamun Hesarissa - kuten muissakin viestimissä - useaan otteeseen piiskataan ulkoministeriötä siitä, että se ei yksityisyyden suojaan vedoten julkaise Aasian katastrofista selvinneiden nimilistoja. Jopa tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio totesi lehdessä, että julkaiseminen voisi olla harkinnan arvoista - ja että hän aikoo jättää puuttumatta epävirallisiin nimilistoihin, vaikka saattaakin siinä virkavirheen tehdä.
Sinänsä on helppo olla samaa mieltä siitä, että yksityisyyden suoja ei ole kovin vahva peruste nimien julkaisematta jättämiselle. Toisaalta paljon vahvempi UM:n takana oleva argumentti on lainopillisesti epäselvä tilanne. Viranomaistoiminnan on pohjauduttava lakiin, joten sinänsä UM:n epävarmuuden ymmärtää.
On lyhytnäköistä lähteä siitä, että viranomaisen - tai oikeastaan edes yksittäisen kansalaisen - pitäisi hätätilanteen koittaessa olla suin päin valmiina polkemaan mitä tahansa olemassaolevia sääntöjä. Siinä astutaan kaltevalle pinnalle, jossa luisulle on vaikea määritellä oikeaa loppukohtaa. Saiko Supo pyytää teleseurantatietoja lain ohi? Voiko poliisi houkutella huumediilereitä ansaan laittomin valeostoin? Saako valtio oikaista huostaanoton oikeusturvakeinoissa yhteiskunnan naurettavaksi tekevien kaappausdraamojen lopettamiseksi?
Olisi typerää olla tekemättä kunnollista post mortem -analyysia (kaksoismerkitys ei-tarkoituksellinen) Suomen viranomaistoiminnasta. Olennaista on nimenomaan se, että tietosuojan väistyvyyttä kriisitilanteessa pohditaan, ja tulos kirjataan lakiin. Yhtä lailla typerää on lähteä siitä, että lait tulisi kriisitilanteessa sivuuttaa. Vasta kriisissähän se oikeusvaltio punnitaan. Jos tietosuojalaki päädytäänkin tässä sivuuttamaan, sen pitää tapahtua tuskaisen pohdinnan ja analyysin jälkeen - muuten se oli liian helppoa.
Eräällä AudiClubin foorumilla eilen startannut viestiketju leviää netissä vauhdikkaasti. Kyseessä on tapaus, jossa erikois-Audi oli peltilommon oikaisun yhteydessä saanut viisi kilometriä koeajoa, kun liikkeen huoltomies oli käynyt koeajolla. Eihän viisi kilsaa vielä mitään, mutta ilmeisesti huollon aikana oli lauennut vaihdeloota, jonka korjauskustannukset töineen varmasti ainakin lähentelevät viisinumeroista euromäärää. Tässä joitain juridisia pohdintoja aiheesta.
Ketjussa kuohuvat automiehet toki syyttelevät huoltoheeboa käyttövarkaudesta. Näin olisi helppo ajatella, sillä tavallaanhan moottorikulkuneuvon käyttövarkaus -rikostunnusmerkistön (RL 28:9a) oli tarkoitus pitkälti korvata luvattomat käytöt moottoriajoneuvojen osalta. Ei kuitenkaan pidä vetää liian pikaisia johtopäätöksiä - käyttövarkaudesta tuomitseminen nimittäin vaatii sitä, että ajoneuvo on otettu luvattomasti haltuun. Näin ei tässä ole käynyt, sillä autohan toki luovutettiin huoltoon vapaaehtoisesti.
Kyseessä on siis "vain" luvaton käyttö; mahdollisesti vieläpä lievä versio, koska viiden kilometrin ajaminen tilanteessa on vain varsin vähämerkityksinen teko auton elinkaarta ajatellen. Sinänsä kuitenkin lienee selvää, että kun peltivaurion korjaaminen ei varsinaista koeajoa edellytä, tällainen melko vähäinenkin tarpeeton ajo täyttänee luvattoman käytön tunnusmerkistön.
Vaihdelaatikon hajoamista ei voitane pitää luvattoman käytön osana noin rikosoikeudellisesti - luvaton käyttö kun ei mitenkään automaattisesti aiheuta vaihdelootan särkymistä. Tätä tilannetta on siis analysoitava erikseen. Käytännössä on kuitenkin vaikea nähdä tätä myöskään RL 35:1:n mukaisena vahingontekona, sillä vaikka koeajo kiistatta tahallinen teko olikin (miten sen voisi edes vahingossa tehdä?), tuskinpa kukaan edes väittää ko. huoltomiehen rikkoneen lootan tarkoituksellisesti. Tuottamuksellinen vahingonteko taas ei ole rikosoikeudellisesti rangaistavaa.
Toisaalta mikäli vaihdelaatikon hajoaminen on aiheutunut viestiketjussa kuvatusta reippaasta ja normaaliajoon kuulumattomasta kaasunkäytöstä, ei korvausvastuukysymyksessä kuitenkaan ole juuri epäselvää - ainakin vahingonkorvauslain tuottamuskynnys ylittynee vaivatta. Näiltä osin työnantaja on vastuussa työntekijänsä aiheuttamasta vahingosta. Taustalla oleva tahallisuus painottanee asiaa myös siihen suuntaan, että työnantaja voinee ainakin jonkin osan korvauksista periä työntekijältä (VahL 4:1).
Korvaus aiheutuneista vahingoista on vaadittavissa myös sopimusoikeudellisin perustein. Näiltä osin sopivin pykälä on kuluttajansuojalain 8:32, jonka mukaan "Jos palveluksen kohde-esine taikka muu tilaajan tai hänen perheenjäsenensä omaisuus on vahingoittunut, vähentynyt, tuhoutunut tai kadonnut sen ollessa palvelussopimuksen perusteella toimeksisaajan hallinnassa tai valvonnassa, toimeksisaajan on korvattava vahinko, jollei hän osoita, että vahinko ei johtunut huolimattomuudesta hänen puolellaan." Käytännössä huolimattomuuden puutteen osoittaminen on tässä tapauksessa erittäin vaikeaa, jos vain onnistutaan saattamaan todennäköiseksi se, että vahinko on aiheutunut huollon aikana.
Edellyttäen että asiat on ko. viestiketjussa suhteellisen todenmukaisesti kuvattu, vaikuttaa siltä, että liikkeen kannattaisi sopia juttu varsin pian asianmukaisin korvauksin. Oikeudessa turpaan tulisi melko todennäköisesti, ja imagohaittamittari raksuttaa koko ajan. Mahdollinen huoltomieheen kohdistuva rikossyyte voidaan toki pitää varsinaisen korvauskysymyksen ulkopuolella.
KRP-tuomio sitten mäjähti tänään. MTV3:n uutisesta löytyy koko käräjäoikeuden tuomio, jossa siis Supon kolmesta syytetystä yksi (aluejohtaja) tuomittiin, mutta ylimmät supolaiset ja Soneran Miettinen luistivat syytteistä. Miettinen tosin vain rikoksen vanhenemisen vuoksi, mutta kuitenkin.
Ensinnäkin hatunnosto Helsingin käräjäoikeudelle ja käräjätuomari Henrikki Mikkolalle, joka lopulta päätti julkistaa koko tuomion. Oikeudenkäyntiaineiston 25 vuoden salassapitomääräys ei paljon purista; tuomiossa on oikein riittävästi aineistoa asian julkiseen leipomiseen. Saas nähdä, mitä media saa aikaan. Ainakin syyttäjä jo ilmoitti valittavansa.
Otsikko liittyy siihen, että tässä, kuten keväisessä Jäätteenmäen tapauksessakin, Miettinen väitti Supon aluepäällikkö Pitkäsen pyytäneen tietoja, ja Pitkänen väitti Miettisen antaneen ne hänelle itse. Käräjäoikeus päätyi ei-niin-yllättäen uskomaan Miettistä. Supo-päälliköiden Knape ja Nevala osalta taas homma ratkesi siihen, ettei näyttänyt olevan syytä epäillä Pitkäsen syyllistyneen rikokseen.
Lopputulos oli 40 päiväsakkoa Pitkäselle, eikä muuta. Jotenkin olisi kuvitellut, että tuon kokoisesta jutusta löytyisi enemmän syytä. Onhan 40 päiväsakkoa sinänsä olennainen sakko, mutta kumman vähän sanktioita selkeästä protokollavirheestä seurasi. Erityisesti, kun kyse on herkästä aiheesta - telekuuntelun villit toimintatavat ovat olleet muutenkin esillä useampaankin otteeseen. Hovioikeuskierros tulee olemaan kiinnostavaa seurattavaa.
Noin henkilökohtaiselta kannalta tämän blogin hiljaisuuden huonoin piirre ei ole se, että blogissa on hiljaista. Huonoin juttu on se, että se hiljaisuus kertoo myös siitä, etten ole uhrannut kovinkaan montaa ajatusta lakiasioille viimeisen parin kuukauden aikana - en sen paremmin opiskelun kuin harrastuneisuuden kannalta. En ole edes lukenut sfnet.keskustelu.laki-uutisryhmää - tällaista taukoa ei olekaan ollut aikapäiviin. Aikomus tehdä asialle jotain on kyllä olemassa, saas nähdä milloin realisoituu. Kait sitä pitäisi opintoviikkojakin taas kerätä.
Korvikkeeksi passiivisuudestani heitän seuraavassa muutamia linkkejä ajankohtaisia oikeudellisia asioita seuraaviin sivustoihin ja tietolähteisiin, joista tämänkin blogin aiheilla on ollut tapana pulputa:
- Edilexin Lakiposti (sähköpostikirje säädösvihoista ja HE:ista)
- KKO:n uusimmat ennakkoratkaisut
- KHO:n vastaava sivu
- Asianajajaliiton "Oikeudellisia uutisia" (suora linkitys vähän vaikeaa)
- Valiokuntien tuoreimmat mietinnöt -hakutulos
- Hovioikeuksien ratkaisuja
- Hallinto-oikeuksien ratkaisuja
- Valtioneuvoston tiedotelista
- Kuluttajavalituslautakunnan päätösarkisto
Tosisissit lukevat vielä lisäksi EU-asioiden ja EY-tuomioistuimen tiedotesivuja. Lisäksi satunnaiset piipahdukset erinäisten ministeriöiden ja virastojen sivuilla ovat hyvää lisätietoa, mutta jo yllä olevia linkkejä tiiraamalla ja lehtiä lukemalla pysyy aika hyvin kärryillä. Jos siis on sitä aikaa.
Pari viikkoa hujahti taas niin äkkiä ettei ole tosikaan. En ole ehtinyt seuraamaan montaakaan ajankohtaista asiaa, sen verran haipakkaa on piisannut töiden ja muiden hupien kanssa. Mutta kannattaa tsekata tämä säädös, jos haluat nähdä, mitä valtioneuvosto on sillä aikaa pohtinut. Palaan asiaan heti kun ehdin perehtyä taas asioihin. Joulutauko tulee tarpeeseen.