Uutta yhtiömuotoa, eurooppayhtiötä (lyhenne SE, "Societas Europaea"), koskeva lainsäädäntö on annettu. Sitä ei ole vielä Finlexissä, mutta säädösvihko 112/2004 sisältää kyseiset lait. Lisätietoja saa myös OM:n tiedotteista (22.4.2004, 11.8.2004) ja esitöistä (HE 55/2004).
Tiivistetysti: Eurooppayhtiö vastaa lähinnä julkista osakeyhtiötä, ja siihen sovelletaan valtaosin Oyj:tä koskevia säännöksiä. Relevanttia säädösaineistoa on myös EY:n eurooppayhtiöasetus. Käytännössä monissa merkittävissä kysymyksissä sovelletaan myös osakeyhtiölakia.
Eurooppayhtiö on tarkoitettu korvaamaan suurten monikansallisten yritysten olemassaoleva konsernirakenne; pienyrittäjät eivät uudesta muodosta juuri kostu. Eurooppayhtiön voi perustaa usealla tavalla, mutta joka tapauksessa vähintään kahden perustajista on oltava oikeushenkilöitä - jo tämä kuvastaa SE:n roolia suuryritysten työkaluna. Lisäksi osakepääomavaatimuskin on hulppeat 120 000 euroa.
Eurooppayhtiöllä on aina kotipaikka jossain yhteisövaltiossa, jonka lainsäädäntöä siihen ensisijaisesti sovelletaan. Näin ollen eurooppayhtiömuodon synty on omiaan lisäämään valtioiden välistä kilpailua siitä, missä maassa yrittämisen olosuhteet ovat esimerkiksi verotuksen kannalta suotuisimmat.
Lainsäädäntö tulee voimaan 8. lokakuuta.
Sain taannoin meilitse seuraavan tiedustelun: "Olen julkaissut kotisivuillani lautapelien sääntöjen suomennoksia. Olenkohan rikkonut lakia pahastikin, kun en ole kustantajilta lupaa kysynyt? Tietääkseni pelien sääntöjen tekijänoikeus koskee vain julkaistua asua. Voisin siis kai laillisesti kuvata jonkun pelin säännöt ja julkaista ne turvallisesti. Näin ollen näkisin itse kirjoittamani suomennoksen ihan yhtä lailla lailliseksi."
Eli kyse on siitä, millä tavalla pelien sääntöihin suhtaudutaan tekijänoikeuden näkökulmasta. Kysymys on hieman kaksitulkintainen sikäli, että "kuvata"-verbi voi tarkoittaa joko "kuvailemista" tai valokuvausta; näiden ero juuri tässä kontekstissa on merkittävä, kuten seuraavassa ilmeneekin.
Lähtökohta on selvä: tekijänoikeus ei suojaa yleisiä ideoita, eikä siten pelin sääntöjäkään yleisellä tasolla. Tilannetta tarkasteltaessa on kuitenkin syytä erottaa toisistaan pelin säännöt abstrakteina käsitteinä ja toisaalta samat säännöt kirjoitettuna - tämä kirjoitettu muoto kuitenkin voi saada tekijänoikeussuojaa. Asiaa käsittelee osaltaan tekijänoikeusneuvoston lausunto 2000:1 (PDF-muodossa), jossa kyse oli uuden pallopelin sääntöjärjestelmästä.
Olemassaolevan pelin säännöt saa siis aina kuvailla omin sanoin (koska ideaa eli "abstrakteja käsitteitä" ei suojata). Pelin valmiit säännöt (moniste, kirja tms.) saa kääntää ilman lupia, mikäli ne eivät ylitä teoskynnystä (ks. Jukka Korpelan tekijänoikeusfakin kohta Mikä on teos?). Jos sääntöjä on pidettävä teoksena, niiden kopioimiseen, kääntämiseen ym. vaaditaan lupa. Perusteena tälle on tekijänoikeuslain 2 §: "Tekijänoikeus tuottaa, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen.").
Em. tekijänoikeusneuvoston lausunnossa todettiin, että soikeapallo-nimisen pelin säännöt eivät saaneet teossuojaa, koska niiden esitystapa ei ilmentänyt omaperäisyyttä. Pelin sääntöjen tekijänoikeussuoja on kuitenkin myönnetty lausunnossa 1994:7, jota ei valitettavasti ole Internetissä saatavilla. Vaikka sääntöjen tekstiosa sinänsä ei välttämättä suojaa saisi, kuvitus (mukaanlukien monimutkaiset kaaviot ym.) ja taitto saattavat kuitenkin ylittää teoskynnyksen.
Kysymykseen on siis mahdotonta vastata yleisesti. Selvää on, että varman päälle pelaava henkilö ei käännä sääntöjä, jotka saattaisivat teoskynnyksen ylittää. On tärkeää muistaa, että kevyt muunteleminenkaan ei ole oikea lähestymistapa asiaan. Varmin tapa toimia oikein on tietysti kirjoittaa säännöt ihan omasta näkökulmasta omin sanoin, jolloin kyse ei voi olla aiemman sääntöteoksen kopioinnista.
Hieman lisää pohdintaa aiheesta löytyy eräästä vanhasta nyytisketjusta sekä jo edellä mainitusta Korpelan tekijänoikeusfakista.
Hollantilainen Zoekmp3.nl-saitti joutui taannoin sikäläisten tekijänoikeusjärjestöjen pihteihin siitä, että se tarjosi hakukonepalvelua, joka palautti linkkejä myös laittomaan musiikkiin. Kyseessä on ennakkotapaus sikäli, ettei mikään aiempi tuomioistuin ole tiettävästi ottanut kantaa hakurobotin löydösten julkaisemisen laillisuuteen. Tässä tapauksessa paikallinen alioikeus totesi, ettei MP3-tiedostoon linkittäminen merkinnyt teoksen julkaisemista tai levittämistä.
Tulkinta on kiinnostava, ja laajimmillaan se johtaisi sellaiseen tilanteeseen, jossa nimenomaan vain MP3-tiedostojen tarjoaminen omasta kotisivutilasta olisi kiellettyä, mutta muiden ylläpitämiin MP3-resursseihin voisi linkitellä hyvinkin liberaalisti. Asia on menossa ilmeisesti valituskierrokselle, joten saa nähdä miten seuraavassa erässä käy. Lisätietoja Digital Media Europen uutisesta.
Kolmas kerta hyvin lyhyen ajan sisällä, kun kysymys kuitin antamisvelvollisuudesta nousee esiin. Lyhyestä virsi kaunis: Suomessa ei lähtökohtaisesti ole velvollisuutta antaa kuittia tehdystä kaupasta.
Monet kysyvät tämän kuullessaan perusteluita moiselle. Valitettavasti niitä on tyhjentävästi vaikea esittää, koska laki rakentuu pääosin siten, että velvollisuuksia ei ole, jollei niitä ole lailla luotu. Velvoittavan lainkohdan puutetta on huomattavan vaikea todistaa. Näin ollen paras saatavilla oleva referenssi lienee kuluttajaviraston kuittia koskeva verkkosivu, joka hyvin yksikäsitteisesti toteaa asian laidan.
Kuten kuluttajaviraston sivu mainitsee, kuluttajapalveluksissa on eräin edellytyksin ("Jollei palvelusta suoriteta kiinteään hintaan, toimeksisaajan on tilaajan pyynnöstä annettava tälle kirjallinen erittely, jonka perusteella voi arvioida suorituksen sisällön ja sen, miten palveluksen hinta määräytyy.", KSL 8:25.2) annettava kuittia vastaava erittely. Tätä säännöstä ei kuitenkaan mitenkään automaattisesti sovelleta KSL 8 luvun soveltamisalan ulkopuolella. Ko. luku koskee "palveluksia, ... joiden sisältönä on irtaimeen esineeseen, rakennukseen, muuhun rakennelmaan tai kiinteään omaisuuteen kohdistuva työ tai muu suoritus".
Kuitittomuuden problematiikasta vielä sen verran, että koska kuluttajansuojalaki on pakottavaa oikeutta, ei elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä suhteessa ole mahdollista asettaa kuittia esim. virheen korjaamisen edellytykseksi. Virhevastuu syntyy oikeustoimesta (kaupasta), eikä kuittiedellytykselle ole perustetta laissa. Normaalin virhevastuun ylittävä takuu on eri asia: se on vapaaehtoinen lisäsitoumus, ja sen toteuttamiselle voi asettaa myös kuitin säilyttämistä koskevan ehdon.
Virhevastuutapauksissakin kuluttajan on kyllä pystyttävä osoittamaan, että tuote on ostettu kyseisestä kaupasta. Tässä kuitenkin noudatetaan yleisiä todistusvelvollisuuteen liittyviä sääntöjä - sataprosenttista näyttöä tuskin juurikaan vaaditaan. Näyttökynnys luonnollisesti riippuu tavaran luonteesta.
EU:n laajuinen ylikansallinen yhtiömuoto Eurooppayhtiö (SE) syntyy 8.10.2004. Uusi yhtiömalli on ennen muuta tarkoitettu suurehkojen yritysten EU-maiden välisen yhteistyön mahdollistajaksi. Tästä kielii jo se, että luonnolliset henkilöt eivät voi eurooppayhtiötä suoraan perustaa, ja yhtiön minimipääomakin on hulppeat 120 000 euroa.
Suomessa uusi yhtiömuoto tulee näkymään uutena eurooppayhtiölakina. Asiaa koskeva hallituksen esitys HE 55/2004 vp annettiin tänään. Ks. myös OM:n tiedote.
Finlex ja Edilex ovat hitaita, Eduskunta onneksi vähän nopeampi. Viime viikolla julkisuudessa keskustellun tekijänoikeuslakiuudistuksen hallituksen esitys (HE 28/2004) on nyt verkossa: olkaa hyvä.
En ole lukenut, joten toistaiseksi ei kommentteja. Lehtitietojen perusteella kuulosti aika pahalta.
Pari viikkoa sitten KHO antoi ratkaisun asiassa KHO 2004:15, joka käsittelee mielenkiintoisella tavalla rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen (ketään ei saa tuomita teosta, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi) suhdetta jälkikäteisiin yllättäviin sanktioihin, jotka ilmenevät hallinnollisten säännösten muodossa.
Tapauksessa kiinteistönvälittäjänä toiminut Y oli syyllistynyt petoksiin vuonna 1996, joista hänet oli tuomittu 1998. Kun hän sittemmin myöhemmin haki uuden yrityksensä X Oy:n merkitsemistä kiinteistönvälittäjäliikkeiden rekisteriin, lääninoikeus kieltäytyi merkinnästä, koska vuonna 2001 oli tullut voimaan laki, jonka mukaan kiinteistönvälitysliikkeen vastaavaa hoitajaa ei ole pidettävä luotettavana, jos hänet on edellisen 5 vuoden aikana tuomittu vankeusrangaistukseen.
Kysymys on siis siitä, voidaanko vuonna 2001 voimaan tullutta lakia soveltaa Y:n vanhoihin tekoihin - Y:hän ei teot tehdessään voinut arvata, että muun lisäksi teoista voisi seurata tällainen jälkikäteinen seuraamus. Jos kyse olisi rikosoikeudellisesta seuraamuksesta, vastaus olisi selvä ei. Tässä asiassa kyse on kuitenkin kuluttajansuojaa lähentelevästä oikeusarvosta ("asiakkaan oikeudesta luottaa välittäjään"). Mitäpä sinun moraalisi sanoo?
Asianomainen lainkohta (Laki kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä 15.12.2000/1075 5 § 2 mom.) kuuluu seuraavasti:
"Vastaavan hoitajan on oltava täysi-ikäinen ja luotettava henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu. Vastaavaa hoitajaa pidetään luotettavana, jos häntä ei ole lainvoiman saaneella tuomiolla viiden viimeisen vuoden aikana tuomittu vankeusrangaistukseen eikä kolmen viimeisen vuoden aikana sakkorangaistukseen rikoksesta, jonka voidaan katsoa osoittavan hänen olevan ilmeisen sopimaton vastaavaksi hoitajaksi. Vastaavaa hoitajaa ei kuitenkaan pidetä luotettavana, jos hän on muutoin aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut olevansa ilmeisen sopimaton vastaavaksi hoitajaksi."
Valitettavasti KHO ei ratkaissut itse kysymystä. Perustuslain 8 §:n ilmaiseman taannehtivien rangaistussäännösten kiellon analoginen soveltaminen tosin hyväksyttiin, ja KHO totesi, ettei em. lainkohdan toisen virkkeen kaavamainen ratkaisumalli sovellu tapaukseen. Korkein hallinto-oikeus palautti asian lääninhallituksen käsiteltäväksi momentin viimeisen virkkeen tarkoittamaa kokonaisarviointia varten.
Noh, koska tuosta vuoden 1998 tuomiosta on nyt jo se viisi vuotta kulunut, emme ikinä saa vastausta itse kysymykseen - siis siihen että olisiko tämä vanha petostuomio estänyt välittäjärekisteriin merkitsemisen - vaan lääninoikeus ratkaissee asian suoraan Y:n hyväksi. Alkuperäinen lääninoikeuden päätös oli vuodelta 2001, joten ainakin nämä pari vuotta Y:llä meni muissa hommissa.
Tarinassa on myös se mielenkiintoinen pointti, että tilannehan olisi muuttunut, jos A olisi aikanaan valittanut saamistaan tuomioista. Vuoden 1998 aikana annetun käräjäoikeuden tuomiosta valittaminen olisi helposti voinut siirtää asian lainvoimaisen ratkaisun vuodelle 1999, ellei peräti vuodelle 2000. Tällöin tämä yllättävä sanktio olisi ollut A:n kannalta entistä olennaisempi. Näiltä osin aikarajojen laskeminen oikeusjärjestelmän hitaudesta riippuvaisesta lainvoimaisuuspäivämäärästä kuulostaa jopa hieman epäoikeudenmukaiselta.
Pari viikkoa sitten KHO antoi ratkaisun asiassa KHO 2004:15, joka käsittelee mielenkiintoisella tavalla rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen (ketään ei saa tuomita teosta, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi) suhdetta jälkikäteisiin yllättäviin sanktioihin, jotka ilmenevät hallinnollisten säännösten muodossa.
Tapauksessa kiinteistönvälittäjänä toiminut Y oli syyllistynyt petoksiin vuonna 1996, joista hänet oli tuomittu 1998. Kun hän sittemmin myöhemmin haki uuden yrityksensä X Oy:n merkitsemistä kiinteistönvälittäjäliikkeiden rekisteriin, lääninoikeus kieltäytyi merkinnästä, koska vuonna 2001 oli tullut voimaan laki, jonka mukaan kiinteistönvälitysliikkeen vastaavaa hoitajaa ei ole pidettävä luotettavana, jos hänet on edellisen 5 vuoden aikana tuomittu vankeusrangaistukseen.
Kysymys on siis siitä, voidaanko vuonna 2001 voimaan tullutta lakia soveltaa Y:n vanhoihin tekoihin - Y:hän ei teot tehdessään voinut arvata, että muun lisäksi teoista voisi seurata tällainen jälkikäteinen seuraamus. Jos kyse olisi rikosoikeudellisesta seuraamuksesta, vastaus olisi selvä ei. Tässä asiassa kyse on kuitenkin kuluttajansuojaa lähentelevästä oikeusarvosta ("asiakkaan oikeudesta luottaa välittäjään"). Mitäpä sinun moraalisi sanoo?
Asianomainen lainkohta (Laki kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä 15.12.2000/1075 5 § 2 mom.) kuuluu seuraavasti:
"Vastaavan hoitajan on oltava täysi-ikäinen ja luotettava henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu. Vastaavaa hoitajaa pidetään luotettavana, jos häntä ei ole lainvoiman saaneella tuomiolla viiden viimeisen vuoden aikana tuomittu vankeusrangaistukseen eikä kolmen viimeisen vuoden aikana sakkorangaistukseen rikoksesta, jonka voidaan katsoa osoittavan hänen olevan ilmeisen sopimaton vastaavaksi hoitajaksi. Vastaavaa hoitajaa ei kuitenkaan pidetä luotettavana, jos hän on muutoin aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut olevansa ilmeisen sopimaton vastaavaksi hoitajaksi."
Valitettavasti KHO ei ratkaissut itse kysymystä. Perustuslain 8 §:n ilmaiseman taannehtivien rangaistussäännösten kiellon analoginen soveltaminen tosin hyväksyttiin, ja KHO totesi, ettei em. lainkohdan toisen virkkeen kaavamainen ratkaisumalli sovellu tapaukseen. Korkein hallinto-oikeus palautti asian lääninhallituksen käsiteltäväksi momentin viimeisen virkkeen tarkoittamaa kokonaisarviointia varten.
Noh, koska tuosta vuoden 1998 tuomiosta on nyt jo se viisi vuotta kulunut, emme ikinä saa vastausta itse kysymykseen - siis siihen että olisiko tämä vanha petostuomio estänyt välittäjärekisteriin merkitsemisen - vaan lääninoikeus ratkaissee asian suoraan Y:n hyväksi. Alkuperäinen lääninoikeuden päätös oli vuodelta 2001, joten ainakin nämä pari vuotta Y:llä meni muissa hommissa.
Tarinassa on myös se mielenkiintoinen pointti, että tilannehan olisi muuttunut, jos A olisi aikanaan valittanut saamistaan tuomioista. Vuoden 1998 aikana annetun käräjäoikeuden tuomiosta valittaminen olisi helposti voinut siirtää asian lainvoimaisen ratkaisun vuodelle 1999, ellei peräti vuodelle 2000. Tällöin tämä yllättävä sanktio olisi ollut A:n kannalta entistä olennaisempi. Näiltä osin aikarajojen laskeminen oikeusjärjestelmän hitaudesta riippuvaisesta lainvoimaisuuspäivämäärästä kuulostaa jopa hieman epäoikeudenmukaiselta.
Mainitsin taannoin kilpailulainsäädännön uudistumisesta ja siitä, että poikkeuslupamenettelyn poistaminen jättää yrittäjille tulkintariskin siitä, mikä on kielletty kilpailunrajoitus. Onko asia ilmaistu niin selkeästi, että yritykset selviävät tästä riskistä? HE 11/2004 annettiin nyt sitten, joten katsotaanpas:
Edellä 4 §:ssä säädetty kielto ei kuitenkaan koske sellaista elinkeinonharjoittajien välistä sopimusta, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöstä tai elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistettua menettelytapaa, tai sellaista sopimusten, päätösten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmää, joka:
1) osaltaan tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä;
2) jättää kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä;
3) ei aseta asianomaisille elinkeinonharjoittajille rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi; ja
4) ei anna näille elinkeinonharjoittajille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia hyödykkeitä.
Positiivista on, että mukana on vain yksi "kohtuullinen" ja yksi "merkittävä". Tosin tulkinnanvaraa lopuissakin kohdissa on, joten selkeäksi tilannetta ei ehkä kehtaa sanoa. Mitä esimerkiksi tarkoittaa se, ettei elinkeinonharjoittajille tule asettaa rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä? HE:n hehkeä "Pykälä perustuu EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 alakohtaan ja sen tulkinnassa tulee käyttää apuna artiklan 81 soveltamiskäytäntöä sekä erityisesti 81 artiklan 3 alakohdan tulkintaa selventäviä EY:n komission ja neuvoston ryhmäpoikkeusasetuksia ja suuntaviivoja." ei jotenkin ihan hirveästi lohduta.
Vaan onhan kilpailuoikeus toki ennenkin ollut tulkinnanvaraista. Voi tietysti olla, että tilanne käytännössä alkaa toimimaan, mutta epäilen. HE:ssä todetaan, että lausuntovaiheessa monet elinkeinoelämän edustajat toivoivat poikkeuslupajärjestelmän säilyttämistä puhtaasti kotimaisissa tilanteissa. Saavat sympatiani, mutta ei hyvältä näytä.
Vastaus on tietenkin että voi. Vastasin tähän laajemmin juuri äsken kirjoittamassani net.nytin jutussa. Siellä en viitsinyt ryhtyä juurta jaksain perkaamaan TekOikL 12 §:n sisältöä, mutta tokihan tuolla jäivät mainitsematta mm. taiteellisen kopioinnin kielto (mitähän tämä olisi netissä - ehkä ruudulta voipaperille piirtämistä?) ja tietokoneohjelmia ja tietokantoja koskevat rajaukset. Mutta menköön nyt, net.nyt ei ole juridinen blogi. O:-)
Valtioneuvosto tiedotti eilen kilpailulainsäädännön uudistamisesta. Kyse on 1.5.2004 voimaan tulevasta EU-lainsäädännön uudistuksesta, ja uudistukset on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti. Hallituksen esitys annettiin ilmeisesti eilen, mutta eihän sitä nyt vielä mistään löydy.
Uudistusten keskeinen sisältö: toimivaltasäännökset muuttuvat hieman (kilpailuviraston asema vahvistuu), yrityskauppavalvontaa kevennetään uudella liikevaihtorajalla ja ns. "kahden vuoden sääntö" heitetään nurkkaan. Samalla myös selkeytetään vähämerkityksisten kilpailurajoitusten arviointia. Tämä mahdollistaa tiedotteen mukaan sen, että yritykset voivat entistä paremmin arvioida itse kilpailunrajoitustensa laillisuuden tai laittomuuden, jolloin nykyinen poikkeuslupamenettely voidaan lakkauttaa. Olen skeptinen, mutta jospa en kommentoisi ennen kuin näen ehdotetun lakitekstin. Todennäköisesti kielletyt kilpailunrajoitukset on jatkossakin määritelty sellaisin sanankääntein, ettei rajanveto ole helppoa ainakaan niille, joilla ei ole varaa palkata kokenutta juristia.
Noh, se tästä viikosta. Lähden lyhyelle hiihtolomamatkalle Keski-Suomeen. Maanantaina selviää, olenko saanut luettua kaiken mukana olevan postin, jota on kasautunut viime viikkoina.
Haa, parin viikon takainen kauppaoikeuden tentti meni läpi huikealla nollan pisteen marginaalilla. No, tosimies lähtee tentistä kun tuntee että tarpeeksi pisteitä on kasassa. O:-) kysymykset ja mallivastaukset verkossa, molemmat PDF:nä.
Ai niin, ja Miljonääri-Jussi on syvältä. Tuli tuossa nyt katsottua nauhalta jälkikäteen. Melkein kaduttaa.
Kävin heittämässä aamupäivällä tiukan yrityksen kauppaoikeuden tentin osalta - toista kertaa. Edellinen kerta meni vielä kevyemmällä lukemisella kuin tämä, mutta ei kai tätäkään voi vielä kovin ankaraksi ponnistukseksi sanoa. Jos nyt ei mene läpi, seuraavan kerran täytyy varmaan nöyrtyä ottamaan EU-lakikirjakin mukaan. O:-)
Tuntuu kyllä hieman järjettömältä, että tenttialueet ovat niin sirpaleisia. Sivumääräinen laajuus ei vielä mitään, mutta se hajanaisuus: tämän kerran kysymykset koskivat tekijänoikeutta, osakeyhtiön toimitusjohtajaa, määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, eurooppalaista kuluttajansuojaa ja arvo-osuustilikirjauksen vastuukysymyksiä. Ja tenttialueessa oli vielä kaikenlaista kysymättä jäänyttä: osuuskunnat, Euroopan ruokalainsäädäntö, luottolaitoslaki...
No, lukeminen sivistää. Tyydyttävämpää tosin olisi lukea 1500 sivua yhdestä tai kahdesta aiheesta - sen jälkeen sentään tuntisi oikeasti osaavansa ko. alueelta jotain.