Duodecim-aikakauskirjan numerossa 10/2004 lääkäri Pertti Heikman esittelee artikkelissaan "Sähköhoidon uusia näkymiä" (s. 1219 ss.) mm. masennustilojen hoitoon käytettävän sähköhoidon nykytilaa. Juridisesti kiinnostavaa jutussa on (taulukko 1:ssä esitetty) kommentti siitä, että "sähköhoito voidaan antaa kirjoittajan henkilökohtaisen mielipiteen mukaan tarvittaessa hengenpelastavana toimenpiteenä ilman potilaan suostumusta".
Kyse lienee potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 8 §:n tarkoittamasta kiireellisestä hoidosta: "Potilaalle on annettava hänen henkeään tai terveyttään uhkaavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen hoito, vaikka potilaan tahdosta ei tajuttomuuden tai muun syyn vuoksi voi saada selvitystä. Jos potilas on aikaisemmin vakaasti ja pätevästi ilmaissut hoitoa koskevan tahtonsa, potilaalle ei kuitenkaan saa antaa sellaista hoitoa, joka on vastoin hänen tahtoaan."
Mielenkiintoinen kysymys, johon en edes yritä nyt antaa vastausta (koska en em. lain taustoja tunne): Voisiko sinänsä hyvinkin itsemurhauhkaisen masennustapauksen hoitoon todella käyttää esimerkiksi sähköhoitoa tahdosta riippumatta? Vaikuttaako asiaan se, että masennus sinänsä ei voi tappaa noin lääketieteellisesti ajateltuna, vaan "ainoastaan" saattaa tekemään itsemurhaa? Potilaan itsemääräämisoikeutta paremmin toteuttavalta vaikuttaisi sellainen tulkinta, joka hyväksyisi sänkyyn sitomisen pahimman hetken ajaksi, jotta hoidosta olisi sitten mahdollista keskustella paremmalla hetkellä.
Toisaalta ei ole ainakaan pykälän sanamuodon perusteella selvää, kuinka pitkälle menevää tämä kiireellinen hoito voisi olla. Saisiko antabus-kapselin asentaa ihon alle ilman lupaa, jos olisi pelko siitä, että potilas juo itsensä hengiltä?
Laissa määritellään tästä päivästä lukien kliininen lääketutkimus ("ihmiseen kohdistuv[a] interventiotutkimu[s], jolla selvitetään lääkkeen vaikutuksia ihmisessä sekä lääkkeen imeytymistä, jakautumista, aineenvaihduntaa tai erittymistä ihmiselimistössä", L lääketieteellisestä tutkimuksesta 2 §). Samalla lakiin lisättiin uusi 2 a luku, jossa säännellään kliinisen tutkimuksen tekemiseen liittyvistä yksityiskohdista kuten haittavaikutusten raportoinnista. Muutoksen tarkoituksena on toteuttaa EY:n lääketutkimusdirektiivi, joka yhtenäistää lääketutkimusten vaatimuksia ja luvanhakuprosesseja. Kliinisessä lääketutkimuksessa käytettävistä lääkkeistä luodaan uudet säännökset lääkelakiin.
Samassa yhteydessä selkeytetään myös säännöksiä siitä, millaista terveydenhuollon ammattihenkilöihin kohdistuva lääkemarkkinointi saa olla. Uuden lääkelain 92 §:n mukaan:
92 §. Terveydenhuoltohenkilöstöön ja eläinlääkäreihin kohdistuvan lääkkeiden myynninedistämistoiminnan, kuten erilaisten etuuksien ja lahjojen, tulee olla taloudelliselta merkitykseltään vähäisiä ja liittyä heidän ammatilliseen toimintaansa. Myynninedistämistapahtumissa vieraanvaraisuuden on oltava kohtuullista ja toissijaista tilaisuuden tarkoitukseen nähden, eikä sitä saa ulottaa muuhun kuin terveydenhuoltohenkilöstöön. Myynninedistämistoiminta ei saa olla epäasiallista eikä sen laatuista, että sen voidaan katsoa vaarantavan väestön luottamusta lääkkeiden määräämisen, käytön tai luovutuksen riippumattomuuteen. Puhtaasti ammatillisissa tai tieteellisissä tarkoituksissa järjestetyissä tapahtumissa tarjottavan vieraanvaraisuuden on aina oltava kohtuullisella tasolla ja pysyttävä toissijaisena kokouksen tieteelliseen päätarkoitukseen nähden, eikä sitä saa ulottaa muihin kuin terveydenhuollon ammattihenkilöihin.
Henkilöt, joilla on oikeus määrätä tai toimittaa lääkkeitä, eivät saa pyytää tai hyväksyä mitään kannustimia, etuuksia tai lahjoja, jotka on kielletty 1 momentissa tai ovat muutoin siinä säädetyn vastaisia.
Muutoksena on 1 momentin vieraanvaraisuuden kohtuullisuuden ym. vaatimuksen ulottaminen myös "puhtaasti ammatillisissa tai tieteellisissä tarkoituksissa" järjestettyihin tilaisuuksiin. Myynninedistämistilaisuuksien osalta kielto oli olemassa jo aiemmin. Lisäksi 2 momenttiin lisättiin maininta "etuuksista ja lahjoista", jotka aiemmin olivat sisältyneet sanaan "kannustimia". Säännöksestä voidaan antaa asetuksella tarkempia soveltamisohjeita, joten aika näyttää, muuttaako tilanne jotenkin (lähinnä) lääkärien kestitsemiskäytäntöjä.
Lähteet:
- HE 20/2004
- säädöskokoelma 295-296/2004 (PDF)
- L lääketieteellisestä tutkimuksesta (tätä kirjoitettaessa ei vielä ajantasainen)
- Lääkelaki (tätä kirjoitettaessa ei vielä ajantasainen)