Tämä blogi hiljeni maaliskuussa 2005, kun oikeustieteen opiskeluni hyytyi ajanpuutteeseen. Tämä ei koskaan ollut niin paha asia kuin miltä se kuulostaa - kun koko aihe on alunperinkin ollut minulle vain harrastus, ei taukoon liittynyt suurta draamaa. Mutta onhan se pitkä aika olla pois harrastuksen parista - ja on myös kiva olla taas täällä. :-)
Vaan onpa maailma muuttunut. Tiedekunnassa on siirrytty uuteen tutkintojärjestelmään, eivätkä kurssit ole enää entisellään. Perinteiset ooveet on korvattu jollain ihmeen pisteillä. Kävin ostamassa uudet lakikirjat, ja kah, niitähän on nykyään kolme! EU-lainsäädännön integrointi samoihin kirjoihin on epäilemättä hyväkin asia, mutta pino on nyt entistä painavampi ja vaikeampi selata. Tuskin maltan odottaa, mitä muuta yllättävää on luvassa.
Silloin kun aloitin Lakiblogin, Suomen bloggaajaporukka oli pienehkö jengi, ja Blogilistan - jota ei kyllä aluksi edes ollut - kautta pystyi seuraamaan helposti suurehkoa osaa suomalaisista kiinnostavista blogeista. Ne ajat ovat kaukana takana. Blogilistasta on tullut kaupallisen tahon omistama tuotos, päivittäin ilmestyy järjetön määrä tekstiä, minäkin voin kirjoittaa blogijuttuni suoraan Wordilla ja ties mitä muuta.
Lakiblogi jatkaa silti sillä tiellä jolle lähti. Kirjoitan oikeustieteellisistä asioista sitä mukaa kun kiinnostavaa tulee vastaan. Tällä hetkellä tavoitteena on esineoikeuden tentti 28. tammikuuta - mahdollisesti ensi vaiheessa aiheet tulevat sivuamaan sitä.
PS. Ellet ole jo tutustunut, tsekkaa http://www.lakiwiki.fi - siis Editan perustama avoin juridiikan tietosanakirja. Ajauduin puolivahingossa ylläpitäjäkuntaan, ja toivottavasti nyt ehdin jatkossa kirjoitellakin. Muidenkin asianharrastajien kontribuutiot ovat erittäin tervetulleita!
PPS. Ihmetellen totesin, ettei kukaan tunnu jatkaneen Lakiblogin mallilla. Miksei? Sukkaako formaatti vai eikö kukaan vain jaksa? Toivotan muutkin oik. yo:t tervetulleeksi kentälle. ;-)
Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan yksityisoikeuden laitoksen iskuryhmä Aurejärvi-Saarikoski pisti neljän muun juristin kanssa pystyyn uuden sarjan tupakkaoikeudenkäyntejä. Sinänsä hyvä että tämäkin asia pysyy pinnalla, ja edellisen kierroksen jälkeen tätä jo osasi odotellakin. Jos aiemmat vaiheet ovat vieraita, lue KKO 2001:58. Värittyneempiä kuvauksia löytyy esimerkiksi Suomen syöpäyhdistyksen artikkelista tai Aurejärven asiasta kertovasta kirjasta (linkki esipuheeseen, PDF).
Uuden kevytsavukejutun toistaiseksi yllättävin käänne tuli tänä tavallisena perjantai-iltana, kun velvoiteoikeuden assistentti Saarikoski lähetti Pykälä ry:n postituslistalle - jota käytännössä kaikki Helsingin oikeustieteellisessä opiskelevat lukevat - viestin, jossa hän ilmoitti, että ko. oikeudenkäynnin avustaviin tehtäviin haetaan 1-5 oikeustieteen ylioppilasta. Saarikosken viestin mukaan "pääosa työstä liittyy tupakkayhtiöiden sisäisten asiakirjojen hakuun eri nettitietopankeista" ja "suomalaisen markkinointiaineiston perkaamiseen".
Jalot aatteet kunniaan: "Emme aja tätä juttua rahan vuoksi vaan päämiestemme ja Suomen vahingonkorvausoikeuden puolustamiseksi. Emme siksi voi luvata avustajille rahapalkkiota." Etuja tosin luvataan niin aitiopaikan, kokemuksen kuin maineenkin ("saavat nimensä mainituiksi jutun tiimoilta julkaistavissa kirjallisissa tutkimuksissa ja muissa teoksissa") muodossa. Ja Aurejärvi lupaa vielä ravintolalounaankin kaupan päälle.
Tupakkaoikeudenkäyntien miljardisummien luoman maineen jälkeen viesti naurattaa. Toisaalta punitiivisen vahingonkorvausjärjestelmän puuttuessa on selvää, etteivät korvaussummat tule Suomessa tuottamaan juristeille vaurautta ihan jenkkimalliin. Opiskelijan kannalta kiistatonta on se, että jutussa mukana oleminen on jatkossa paitsi vahva meriitti, myös hyödyllistä kokemusta - eipä tässä sikäli huijaamisesta ole kyse. Sitäpaitsi ainakin Saarikoski on hauska äijä, joten tuskinpa motivoitunut opiskelija haastetta kovin tuskaisena kokee.
Silti: "Vastapuolella on Yhdysvalloissa useita kymmeniä juristeja." - ja meillä haetaan neljän syöpään sairastuneen lainopilliseksi tueksi opiskelijoita ainejärjestön postituslistan kautta. Kun Sonerankin tietoturva-asioita oli lehtitietojen mukaan vääntämässä oik. yo, on vain pakko olla tyytyväinen oikeustieteen opiskelijoille siunaantuneesta yhteiskunnallisesta asemasta. :-)
... ja ehkä myös ihan vähän ihmeissään siitä, mitä kaikkea yliopiston viroissa oleva henkilökunta puuhasteleekaan sivutoimisesti?
Näyttää avatun tällainen uusi lakipalvelu, Laki24.fi. Ei tekijöitä pelota, kun pistävät pääotsikoksi "Suomen laki suomeksi" - haastetta ainakin pitäisi olla. Saitin tarkoitus on toimia "lakiaiheisena markkinointikanavana", johon lakiasiaintoimistot ja asianajajat voivat tuottaa sisältöä ja saada tätä kautta kontakteja. Mukana on toki myös hakupalvelu, jolla voi etsiä juristeja itselleen.
Palvelulle varmaan sinänsä on käyttöä, jos oikeaa lakimiestä kaipaa. Toinen asia on sitten se, paljonko palvelun tuhannesta artikkelista on apua. Useimmat vaikuttavat lyhyydessään ja yleispiirteisyydessään suorastaan teasereilta. Eräs artikkeleissa harmittava piirre on se, ettei niissä olevaa tietoa ole mitenkään tuettu viralliseen säädösaineistoon, vaikka aineisto vain harvoin vaikuttaa sisältävän juuri muuta kuin sitä, mitä laista on pääteltävissä. Kuluttajalle on kyllä usein apua jo oikeuksiensa tietämisestä, mutta montaa aktiivista ihmistä auttaisi vielä perustana olevat pykälät - näin erityisesti siksi, että pykäliin vetoaminen on huomattavasti "laki24.fi:ssä sanottiin"-tekniikkaa uskottavampaa.
Alkumetreillä olevaa palvelua ei vielä kauheasti tohdi arvostella. Seurataan nyt ensin, miten sisältö kehittyy ja että alkaako keskustelua artikkelien yhteyteen syntyä. Lakitietoa etsivän kannattaa muistaa myös Opuslex, jossa kappalemäärältään vähäisemmät artikkelit ovat sisällöllisesti hieman laajempia ja tarjoavat myös jotain juristien käytännön elämästä, eli lähinnä sitä oikeuskäytännön tuntemusta.
Prostituution ottaminen mukaan elinkeinoelämän piiriin on mielenkiintoinen konsepti. Toisaalta se voisi poistaa elinkeinon ympäriltä hämäryyttä ja tehdä siitä yhden - vaikka kuinka epätoivoisen - "tavallisen työn". Toisaalta siitä voi seurata mielenkiintoisia lieveilmiöitä, kuten Saksassa, jossa seksiteollisuuden palveluksesta kieltäytyminen voi johtaa työttömyysetuuksien rajaamiseen. Vaikka alkuperäisen telegraph.co.uk:n jutun todenperäisyyttä ei täysin voinekaan varmistaa, ovat sen esiin tuomat näkökulmat mielenkiintoisia. Kuinka pitkälle seksiteollisuuden integraatiossa voidaan mennä?
Noin henkilökohtaiselta kannalta tämän blogin hiljaisuuden huonoin piirre ei ole se, että blogissa on hiljaista. Huonoin juttu on se, että se hiljaisuus kertoo myös siitä, etten ole uhrannut kovinkaan montaa ajatusta lakiasioille viimeisen parin kuukauden aikana - en sen paremmin opiskelun kuin harrastuneisuuden kannalta. En ole edes lukenut sfnet.keskustelu.laki-uutisryhmää - tällaista taukoa ei olekaan ollut aikapäiviin. Aikomus tehdä asialle jotain on kyllä olemassa, saas nähdä milloin realisoituu. Kait sitä pitäisi opintoviikkojakin taas kerätä.
Korvikkeeksi passiivisuudestani heitän seuraavassa muutamia linkkejä ajankohtaisia oikeudellisia asioita seuraaviin sivustoihin ja tietolähteisiin, joista tämänkin blogin aiheilla on ollut tapana pulputa:
- Edilexin Lakiposti (sähköpostikirje säädösvihoista ja HE:ista)
- KKO:n uusimmat ennakkoratkaisut
- KHO:n vastaava sivu
- Asianajajaliiton "Oikeudellisia uutisia" (suora linkitys vähän vaikeaa)
- Valiokuntien tuoreimmat mietinnöt -hakutulos
- Hovioikeuksien ratkaisuja
- Hallinto-oikeuksien ratkaisuja
- Valtioneuvoston tiedotelista
- Kuluttajavalituslautakunnan päätösarkisto
Tosisissit lukevat vielä lisäksi EU-asioiden ja EY-tuomioistuimen tiedotesivuja. Lisäksi satunnaiset piipahdukset erinäisten ministeriöiden ja virastojen sivuilla ovat hyvää lisätietoa, mutta jo yllä olevia linkkejä tiiraamalla ja lehtiä lukemalla pysyy aika hyvin kärryillä. Jos siis on sitä aikaa.
Pari viikkoa hujahti taas niin äkkiä ettei ole tosikaan. En ole ehtinyt seuraamaan montaakaan ajankohtaista asiaa, sen verran haipakkaa on piisannut töiden ja muiden hupien kanssa. Mutta kannattaa tsekata tämä säädös, jos haluat nähdä, mitä valtioneuvosto on sillä aikaa pohtinut. Palaan asiaan heti kun ehdin perehtyä taas asioihin. Joulutauko tulee tarpeeseen.
Finlex-lakitietopalvelu on uudistunut. Olen käyttänyt uutuutta vasta niin vähän, että on turhan varhaista kommentoida uudistusta kovin laveasti. Hyvältä kuitenkin näyttää, varsinkin jos taustatekniikka toimii nyt luvatulla tavalla luotettavammin. Pahimpia käyttöliittymän puutteita näyttää siivotun, ja vaikka lopputulosta en vieläkään sanoisi kauniiksi, on kyseessä kuitenkin merkittävä askel. Ilahduttavaa on sekin, että se turha käyttöehtojen hyväksymisdialogi on vihdoin poistunut.
Omia lakiaiheisia webbisivuja vääntäville erityisiä kiksejä tarjoaa se seikka, että Finlexiin linkittäminen on entistä iisimpää - nyt myös pykäläkohtaiset linkit onnistuvat. Esimerkiksi osoite
Kriittisempää palautetta tulee sitten, kun olen ehtinyt löytää nykysysteemin ongelmat. :-)
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos (OPTULA) julkaisi tänään pumaskan nimeltä Katsaus oikeudellisten instituutioiden toimintaan ja oikeuden saatavuuteen, jossa kartoitetaan mm. yleisön käsityksiä oikeuslaitoksen toiminnasta. Tutkimusta on referoitu kylliksi jo OPTULAn saitilla, joten mitäpä minä tähän turhaan kirjoittelemaan; kannattaa katsoa ainakin Mediatiedotteet-linkin takana olevia tiivistelmiä.
KKO:ssa taannoin prässättyä:
KKO 2004:82: Rikosjutun asianomistajan asiamiehen influenssa oli kelvollinen peruste määräajan palauttamiselle. Asianomistaja sai hakea muutosta käräjäoikeuden päätökseen, vaikka alunperin asiakirjat olikin toimitettu myöhässä.
KKO 2004:83: Törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäilty rikosasian vastaaja oli nimennyt todistajakseen Sexpo-säätiön tutkimuspäällikön, joka vaati korvauksena todistajantyöstään 2546 euroa (sisältäen 38 tuntia työtä á 67 e). Sekä HO että KKO hylkäsivät vaatimuksen ja myönsivät todistajalle vain päivärahan ja kulukorvauksen. Perusteena oli se, ettei asianosaisen kutsumille todistajille voida lähtökohtaisesti suorittaa ns. asiantuntijan palkkiota valtion varoista, vaan tämä voidaan maksaa vain tuomioistuimen kutsumille asiantuntijoille.
KKO 2004:84: Asunto-osakeyhtiön vesimaksu oli maksettava täysimääräisenä, vaikka henkilö asui asunnossa vain puolet ajasta. KKO:n sanoin: "Yhtiöjärjestyksen määräyksen mukaan vesimaksun maksuvelvollisuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, missä määrin huoneistossa asuva tosiasiallisesti käyttää vettä. Maksuvelvollisuus on sidottu vain siihen, asutaanko huoneistossa vai ei. Tällainen yhtiöjärjestyksen määräys on tavanomainen ja tarkoitettu turvaamaan osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta katettaessa asunto-osakeyhtiölle aiheutuvia menoja." Asukas tuomittiin maksamaan vesimaksut täysimääräisinä.
KKO 2004:85: Velallisen epärehellisyydestä ja petoksista epäillyn A:n omaisuutta oli takavarikoitu neljän miljoonan markan arvosta asianomistaja B:n vaatimuksesta. Osa syytteistä sittemmin hylättiin. Kun takavarikosta oli aiheutunut A:lle vahinkoa, tämä nosti myöhemmin vahingonkorvauskanteen B:tä vastaan. KKO hylkäsi kanteen todeten, ettei B ollut vastuussa aikanaan rikosasiassa tutkinnanjohtajan tekemästä takavarikkopäätöksestä, vaikka olikin takavarikkoa vaatinut.
KKO 2004:86: Syytetty oli tuonut Suomeen 16 500 litraa vodkaa ilmoittaen lastin sisällöksi rakennustarvikkeita. KKO vapautti hänet salakuljetussyytteestä, koska alkoholin kuljettaminen EU:n sisällä sinänsä ei ollut luvanvaraista. Samalla hänet kuitenkin tuomittiin törkeästä veropetoksesta, koska tarkoitus oli ollut kiertää alkoholin valmisteverotusta. 18 kuukauden vankeuden lisäksi räpsähti muhkea korvaussumma maksamattomista veroista: reilu 300 000 euroa korkoineen.
Ps. Viime aikoja vaivanneen hiljaisuuteni syy on ollut lähestyvässä työoikeuden tentissä ja muussa eläimellisessä kiireessä. Pahoitteluni.
Jälleen koko kesän melko kuolleena ollut oikeudellinen maailma alkaa heräillä. Suhteellinen flegmaattisuus jatkunee EU:n lomakauden vanavedessä vielä hetken, mutta kohtahan se ensimmäinen täysistuntokin taas on (7.9.). Seuraavassa pari viime aikoina koskettanutta tapahtumaa:
HE 125/2004 verkkotunnuslain muuttamisesesta siten, että yksityishenkilötkin voivat hakea fi-domaineja. Domainin saamiseen vaaditaan 15 vuoden ikärajaa, mitä perustellaan hakemisesta seuraavalla laajahkolla selvitysvelvollisuudella ja pyrkimyksellä suojata alaikäisiä vahingonkorvausvelvollisuudelta.
I-SHO:2004:10, jossa A tuomittiin mm. kannabiksen kasvattamisesta käräjäoikeudessa 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja oheissakkoon (20 päiväsakkoa). Itä-Suomen hovioikeus oli sitä mieltä, että A oli helpottanut rikoksensa selvittämistä ja näyttänyt lopettaneensa huumausaineen käytön, joten "A:ta [ei] ole perusteltua tuomita hänen syykseen luetusta teosta vankeusrangaistukseen, vaan tuomiolauselmasta ilmenevään tuntuvaan sakkorangaistukseen". Tuntuva sakkorangaistus oli 60 päiväsakkoa á 6 euroa. Ymmärrän kyllä, miksi Itä-Suomen hovioikeudella on lepsu maine; 360 euroa kannabiksen kasvattamisesta sekä marihuanan ja hasiksen käytöstä ei liene valtaosan kansalaisista mielestä "tuntuva sakkorangaistus".
KKO 2004:77 siitä, millä edellytyksin vähän ennen konkurssia tapahtunut osakekauppa voidaan katsoa lahjanluonteiseksi. Tapaus on siitä mielenkiintoinen, että osapuolet olivat vaihtaneet osakkeita 100 markan kauppahinnasta, kun lopulta KKO päätyi arvioimaan erän arvoksi 18000 euroa. Näiden näkemyserojen selittely on ihan avartavaa luettavaa.
KKO 2004:78 on lehdissäkin näkynyt tapaus asuntokaupasta, jossa KKO päätyi edellyttämään varsin selkeää yksilöintiä sellaiselta kauppaehdolta, jossa ostaja luopuu oikeudestaan vaatia myöhemmin korvausta tietyistä virheistä. Kauppakirjassa ollut "[O]staja ottaa kaupan kohteen vastaan siinä kunnossa, kuin se hänelle viimeksi esiteltäessä oli. Myyjä ei ole vastuussa havaituista vaurioista tai puutteellisuuksista ja niiden mahdollisesti aiheuttamista lisävahingoista" -ehto ei estänyt hinnanalennuksen määräämistä.
OM:n tiedote 27.8.: Liikenteen automaattivalvonnan haltijavastuusta annetaan HE lokakuussa, ja laki tulisi voimaan 2005. "Rikesakkomenettelyä aiotaan yksinkertaistaa niin, että automaattisessa liikennevalvonnassa havaitusta ylinopeusrikkomuksesta annettu rikesakkomääräys voitaisiin lähettää suoraan ajoneuvon rekisteriin merkitylle haltijalle.", sanoo OM. Haltija ei olisi velvollinen todistamaan syyttömyyttään, vaan rikesakon vastustaminen riittäisi asian siirtämiseksi esitutkintaan.
Oikeusministeri Koskinen herätti heinäkuussa hämmennystä kommentoimalla muutamia KKO:n tuomioita tapon ja murhan rajanvedon osalta. KKO:n presidentti Leif Sevòn kuittasi viikko sitten takaisin Suomenmaan haastattelussa toteamalla, että Suomessa kansalaiset muutenkin pitävät tuomioistuimia poliitikkojen ohjattavissa olevina. Samalla Sevòn piti ministerin kommentointia asiattomana - eihän toimeenpanovalta näin saisi puuttua oikeuslaitoksen asioihin.
Vallan kolmijako-oppi on tärkeä juttu ja kaikkea, mutta mitä se Lefa-setä nyt oikein puhuu? Suomessa hädin tuskin voi sanoa olevan julkista, asiantuntevaa keskustelua oikeudellisista asioista. Minä en jaksa nähdä asiaa siinä valossa, etteikö toimeenpanovallan poliittinen johtokin saisi ottaa kantaa tuomioihin. Siis tietenkin vain jälkikäteen: päätöksenteon on tietenkin jäätävä tuomioistuimelle, ja on ihan KKO:n oma asia, paljonko se muuttaa linjaansa julkisen keskustelun takia. Mutta ei nyt luulisi, että Sevòn kokee KKO:n aseman kärsivän vain siksi, että Koskinen otti (ehkä osittain populistisin tarkoitusperin) kantaa pariin tuomioon.
Tosiasia on se, että KKO perustelee valtaosan tuomioistaan melko köykäisesti. Pari viimeistä murhan ja tapon rajanvetoa koskevaa tuomiota (KKO 2004:63 ja KKO 2004:57) oli kirjoitettu varsin hyvin auki myös olennaisten kriteerien osalta. Se, että tämä yllättävä tietovirta herättää keskustelua, on vain positiivista, eikä sen edes pitäisi yllättää ketään. Se tiedollinen avoimuus on myös se tapa, jolla KKO:n ja oikeuslaitoksen yleensäkin pitää vakuuttaa kansa siitä, että sen päätökset ovat oikeat. Kriitikkojen moittiminen ei jotenkin kasvata uskottavuutta, vaikka sen tekisi minkä pyhän riippumattomuusajatelman tuella. Ja olisi toisaalta sellainen oikeusministerikin aika munaton, jolla ei olisi pokkaa ottaa kantaa oman hallinnonalansa kansalaiskeskusteluun...
Näiden oikeuslaitoksessa merkittäviä tahoja edustavien miesten kannattaisi käyttää energiansa siihen, että keskustelisivat julkisesti itse asiasta eivätkä siitä, onko heillä puheoikeutta. Kansa ja iltapäivälehdet janoavat lisää verisiä yksityiskohtia siitä murhan ja tapon rajanvetoasiasta.
Lakiblogin virallinen osoite on tästä eteenpäin http://www.heikniemi.net/lakiblogi/. Vanhat osoitteetkin toimivat vielä uudelleenohjauksina. Muutos liittyy eräisiin suunnittelemiini uudelleenjärjestelyihin - ja sitä paitsi vanha nimi oli yligeneerinen.
Vaikka blogin viiteotsikko vihjaakin kovasti opiskeluun, aika harvoin nämä asiat esiin tulevat. Mutta eihän tämä olisi blogi eikä mikään, jos ainakin osa merkinnöistä ei olisi jotenkin omaelämäkerrallisia!
Kävin viime torstaina oikeustaloustieteen tentissä. Tulokset tulivat jo - nostan hattua tarkastajille - ja läpi meni. Valitettavasti tenttikysymyksiä tai -vastauksia ei ole uudelta kierrokselta vielä verkossa, mutta vanhojen tenttien arkistosta voi perehtyä siihen, mitä oikeustaloustiede oikeastaan on.
Niin, mitä se on? Lyhyt luonnehdinta on vaikeaa. Mutta yritetään: Oppiaineessa käsitellään sekä kansantaloustieteellisiä asioita (inflaatio, finanssipolitiikka, verotus jne.) että toisaalta mikrotaloustieteellistä näkökulmaa (kysynnän ja tarjonnan lait). Lisäksi pohditaan useita oikeudellisia ilmiöitä taloustieteen viitekehyksessä: kuinka rangaistusten kohottaminen vaikuttaa rationaalisesti toimivan rikollisen valintoihin? Miten oikeudenkäyntikulut pitäisi jakaa asianosaisille, jotta järjestelmä toimisi tehokkaasti?
Ihan mielenkiintoisia asioita, ja loppujen lopuksi yllättävänkin käytännönläheisesti käsiteltynä. Jos kiinnostaa, suosittelen yksinkertaiseksi peruskirjaksi Kalle Määtän Oikeustaloustieteen aakkoset -opusta, joka on ohut ja äkkiä luettu - ja sen jälkeen tietää, haluaako ikinä kuullakaan enempää aiheesta.
Kirjoittelin ohjeen siitä, miten sfnet.keskustelu.laki-ryhmässä kannattaa kysyä juridisia kysymyksiä. Ehkä neuvoista voi olla apua jollain muullakin foorumille. Jos on kommentoitavaa, antakaa meilin puhua.
Noin muuten, mahdoton kaksi viikkoa takana taas. Tiivistelmä kuluneista tapahtumista tulee, kunhan kerkiäisi taas edes hetken istumaan...
Oikean elämän tekemisen määrän ja blogikirjoittelun aktiivisuuden summa on vakio, mikä selittää taas taannoisen hiljaisuuden. Toisaalta sekin on rehellistä hiljaisuutta; en ole myöskään ehtinyt perehtymään mihinkään aiheeseen josta olisi voinut kirjoittaa. Hesareita on taas lukematta - tila, jossa en ole aikoihin ollut.
Oli miten oli, pikakatsaus viikon tapahtumiin, tässä samalla kun itsekin näitä uutimia luen:
KKO 2004:38: Laitoshoidossa olevaa dementikkoa ei ollut lain nojalla pakko kuulla hänen edunvalvojansa määräämistä koskevassa asiassa. Outo juttu, jonka arkisesti avautuvin osa substanssia lienee siinä, että sisarusten kannattaisi riidellä jostain fiksummista asioista ja jossain muualla kuin käräjillä.
KKO 2004:39 käsittelee maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämistä ym.. Kyse on siitä, että vanhan oikeusapujärjestelmän aikana oli tavanomaista myöntää takautuvasti oikeusapua koskemaan myös aikaisemmissa oikeusasteissa aiheutuneita kuluja. Tätä käytäntöä ei ole tarkoitus noudattaa uuden oikeusapulain (257/2002) aikana. KKO myönsi oikeusavun tällä kertaa tapauksessa, jossa kyse oli siirtymästä vanhojen sääntöjen puitteista uuteen järjestelmään. Jatkossa kannattaa kuitenkin käydä oikeusaputoimistossa heti kun prosessiin ryhtyy, eikä vasta kun ensimmäisen kerran häviää jutun.
KKO 2004:40:ssa oli kyse tapauksesta, jossa sijoitushenkivakuutuksen edunsaajaksi oli merkitty "omaiset" (jota pääsääntöisesti tulkittiin perintökaaren mukaisesti), mutta vainaja oli testamentannut omaisuutensa avopuolisolleen. Kysymys oli myös siitä, missä määrin puhtaasti sijoitusmielessä otettuihin vakuutuksiin voidaan soveltaa vakuutussopimuslakia. Tapauksessa testamentissa annetun määräyksen katsottiin tarkoittavan myös sitä, että ilmaisua "omaiset" oli tulkittava avopuolison hyväksi.
KKO 2004:41:ssä oli kyse syyteoikeuden vanhenemisesta tapauksessa, jossa syyttäjä otti esiin uusia syyteperusteita vasta oikeudenkäynnin aikana. Uusien perusteiden katsottiin tarkoittavan itse asiassa erillistä syytettä eikä vanhan argumentaation vahvistamista. Koska rikoksesta (velallisen epärehellisyys) säädetty vanhentumisaika oli jo umpeutunut, syyte hylättiin uusien esitettyjen perusteiden osalta.
KKO 2004:42 käsittelee tapausta, jossa vakuutusoikeuden jäsen oli osallistunut asian ratkaisuun kahdessa eri vaiheessa. Oikeudenkäymiskaaren mukaan tuomari on esteellinen osallistumaan sellaisen asian ratkaisuun, josta hän on jossain vaiheessa jo jotain päättänyt. Toisaalta monivaiheisissa prosesseissa on tavanomaista (ja tarkoituksenmukaista), että sama tuomari käsittelee asiaa useaan kertaan. KKO ei katsonut vakuutusoikeuden jäsenen olleen esteellinen. Päätöksessä on käsitelty asiaa mm. ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön valossa, joten jos kiinnostaa niin kannattaapi lueskella.
KKO 2004:43:ssa ratkaistiin kysymys siitä, onko velallinen velvollinen korvaamaan velkojan oikeudenkäyntikulut silloin, kun kyse on prosessista, jossa vahvistetaan toisessa Brysselin sopimukseen kuuluvassa maassa annetun tuomion täytäntöönpanokelpoisuus. Vastaus oli myöntävä.
Hallituksen esityksissä ja julkaistuissa säädöksissä ei ollut mitään yleisemmin kiinnostavaa. Valtioneuvosto asetti rahapelifoorumin, joka toivottavasti jossain vaiheessa vastaa kunnolla kysymykseen rahapelialan yksinoikeuksien jakamisesta.
Niin ja tapahtuihan tietysti se, että apulaisoikeuskansleri otti kantaa huumekoiraratsioihin. Taustalla oli siis se, että huumekoira tarkasti kaikki Ruoholahden metroasemalla kulkijat Koneisto-festivaalin aikana. "Apulaisoikeuskanslerin mukaan se seikka, että kysymys on kaikkiin tasapuolisesti kohdistuvasta 'ratsiatyyppisestä' valvonnasta, ei sellaisenaan oikeuta loukkaamaan yksityisyyttä ilman tähän oikeuttavaa normia." -- sinänsä lainsäädännön selkeämpi rooli olisi minustakin tässä jees, mutta poliisin liikennevalvonnassa esiintyy samankaltaista mielivaltaa, ja se kuitenkin yleisesti ottaen hyväksytään. Onko tämä moraalisesti eri asia, vaikka lainsäädäntötausta olisikin hieman erilainen?
Annoin periksi intuitiolle ja vastaanottamalleni kevyelle painostukselle: blogin virallinen nimi on nyt Lakiblogi. Tämä kuvastaa ainakin sitä, että valtaosa jutuista on käsitellyt oikeustieteellisiä asioita muutenkin, toisekseen sitä, että tietoteknisille jutuille on parempiakin julkaisukanavia, ja kolmanneksi sitä, että lukijoiden kannalta omat kiinnostusalueeni ovat liian hajanaisia yhtenä vuona seurattavaksi. Siispä tästä lähtien fokusoituneemmin melkein pelkkää lakiasiaa tällä kanavalla.
Tämä on pitänyt muistaa mainita aiemminkin, mutta tulkoon nyt näin myöhässä:
Finlexissä on uusi Hallitukset esitykset -haku, joka näyttää eduskunnassa vireillä olevat HE:t. Ihan asiallinen työkalu, vaikkakin sitä vaivaa sama hitaus kuin Finlexiä yleensäkin.
Pyöräilykauden avaus oli eilen: ensimmäistä kertaa sykkelillä töihin. 10,2 km uudesta kodista. Nam.
Mielenkiintoista Excelin tulosta tilanteesta, jossa oletetaan että työmatka vie kaksi "matkaa" päivittäin, ja bussia ei käytä muuhun kuin työmatkoihin: jos pyöräilee vähintään 50% päivistä, kannattaa loput päivät maksaa matkakortin arvolla; jos taas bussia tulee käytettyä yli puolina päivistä vähintään kaksi matkaa, kannattaa ostaa kausilippu. 14 päivän kaudella riittää 40 %:n pyöräilykin, mutta harvapa niin lyhyitä ostaa. 30+ päivän kausilla prosentit kasvavat hiljalleen välillä 48 -> 51%, mutta muutos ei ole merkittävä.
Pyöräilyn kannattavuus on kiristynyt; ennen 10 matkan lipuilla pystyi suhteellisen edullisesti kulkemaan sateisiakin kuukausia, koska ainakin jossain vaiheessa jo n. 27%:n pyöräily riitti kuukausilipun kannattavuuteen. Simpsutti.
Lomalle lähdöstäni on nyt suunnilleen se kolme viikkoa. Sen aikaa olen suunnilleen ollut juridisessa uutispimennossa (Hesaria lukuunottamatta), koska muuton takia koneet ovat olleet levällään ja loman takia töissä niin kiire, etten ole juuri ehtinyt ajankohtaisiin tapahtumiin perehtyä. Otetaanpa vahinko takaisin -- tässä valikoimani olennaisimmat oikeudelliset tapahtumat parilta viikolta:
KKO:2004:26 oli ensimmäinen KKO:n ratkaisu, jossa uuden perustuslain 106 §:n mukaisesti sivuutettiin lain nimenomainen säännös. Mielenkiintoinen tapaus, johon täytyy vielä perehtyä tarkemmin.
KKO:2004:30: Sonera-kirjan kirjoittajaa ei tarvitse paljastaa. Käytännössä kyse on siis siitä, että toimittajien ym. oikeus suojata lähteitään koskee myös kirjankustantajia. Ei nykyisen sananvapauslain näkökulmasta erityisen yllättävää, tosin.
KKO:sta puheenollen, ovat näemmä 1.3. jälkeen julkaistuihin ratkaisuihin ryhtyneet numeroimaan perustelukappaleet. Hyvä niin, koska tapauksien perustelujen purkaminen on usein ollutkin jälkikäteen aika tuskaista ilman mitään viittauskohtia.
Ryhmäkanne-ehdotus heräsi taas henkiin.
HE 28/2004 vp eli tekijänoikeuslain uudistusesitys annettiin Eduskunnalle.
OM asetti työryhmän pohtimaan rikosvahinkolain uudistamista.
Valtion otakantaa-foorumissa näemmä käynnistettiin keskustelu perinnönjakosäännösten muuttamisesta.
... ja tietysti, julkisuudessa keskusteltiin Jäätteenmäki-oikeudenkäynnistä, johtavat juristit ärähtivät Hesarissa käräjärauhasta ja televisioinnista ja niin edelleen. Vaan onneksi oli näinkin hiljaista. :-)
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa:
1) Eko-Viikissä olevassa taloyhtiössä ei ole paperinkeräystä oletusarvoisesti, vaan Hesarit olisi tarkoitus tunkea talousjätelaatikkoon. Helou?
2) Elisa yrittää laskuttaa ylimääräisiä perusmaksuja irtisanottuani lankapuhelinliittymän. Olkaa tarkkoina. Elisan yleisten sopimusehtojen (1.8.2003) kohdan 15.3. mukaan asiakas on velvollinen maksamaan laskut vain irtisanomiskuukauden loppuun.
3) Isännöitsijätoimisto ei ole toimittanut autopaikan sähkötolpan avainta, mutta lähetti kuitenkin vastikekuitin, jossa autopaikasta laskutetaan. Taidan huomenna testata, mikä on VVO:n käsitys sen sähkötolppapalvelun arvosta, eli montako euroa tuosta vastikkeesta saa viilattua tämän puutteen takia. Siis ihan noin huvin ja urheilun vuoksi, tietenkin.
Loma ja muutto oli yllättävän kova temppu. Nyt on ollut viikko aikaa muuttamiseen, ja homma on edelleen aivan totaalisesti vaiheessa. Kotona olisi nettiyhteys, mutta ei aikaa käyttää sitä. Tämä kaikki kait omalta osaltaan selittää hiljaisuuttani.
Jäätteenmäki-Manninen-asiassa veikkasin oikein, mutta siitä ei voi paljon krediittiä ottaa. Hesari on julkaissut käräjäoikeuden tuomion kiinnostavimmilta osiltaan, joten sieltä sopii lukea lisää. Odotetusti passiivista toimintaa ei tulkittu avunannoksi. Tässä kohtaa toisaalta Jäätteenmäki sanoi asian itse oikein: poliittinen ja oikeudellinen prosessi ovat erillään. Ero pääministerin paikalta saattoi hyvinkin olla paikallaan, vaikka rikosoikeudellista tuomiota ei tullutkaan.
Ihan toisesta päästä asioita, päivän lainopillinen esiinnosto on sarjaa "tiesitkö että tällainenkin laki on olemassa": Laki avaruuslentäjien pelastamisesta ja palauttamisesta sekä avaruusesineiden palauttamisesta.
Nautin hiihtolomasta tästä iltapäivästä aina 11. päivään saakka, ja sen jälkeen muutan irtaimistoa uuteen kotiin 15. päivään asti. Nettiyhteydet voivat olla harvassa tämän jakson ajan, joten vastaavasti myös tämän weblogin aktiviteettitaso laskee. Nauttikaa kevätpäivistä!
Ajankohtaisten oikeusasioiden seuraaminen verkossa on yllättävän tuskaista hommaa. Ehkä keskeisimpänä ongelmana pitäisin tiedon hidasta liikettä: siitä, kun tiedote tulee ja jostain asiasta voi lukea lehdestä, menee usein vielä monta päivää siihen, että relevantti asiakirja on verkossa. Pahimpana esimerkkinä hallituksen esitykset, joita tupsahtaa Edilexin HE-sivulle silloin tällöin. Finlex ei ole tässä yhtään sen nopeampi. Ja sama pätee uusien säädöskokoelman vihkojen julkaisuun. PDF:t tulevat suhteellisen äkkiä Editalta, mutta tekstimuotoisia säädöksiä saakin sitten odottaa.
Okei, eivätkä asiaa ainakaan auta kädettömät tiedotearkistot: Valtioneuvoston tiedotelistassa on tehty asettelun puolesta nerokas päätös. Päivämäärät ovat mustalla ja itse otsikot haalean sinisellä, jolloin otsikkolistaa on todella vaikea lukea silmäilemällä. Huokaus...
Oikeustradenomikoulutus tulee vihdoinkin. OM ja ammattikorkeakoulut ovat päässeet yhteisymmärrykseen oikeusalan käytännöllisen ammattitutkinnon sisällöstä, ja hakuaika koulutukseen alkaa maaliskuun puolivälissä. Koulutuspaikat ovat tällä hetkellä Hyvinkää, Oulu, Turku ja Vaasa.
Kunnon akateemisen oikeustieteen tutkinnon opiskelijana minun pitäisi varmaan periaatteen vuoksi vastustaa koko hömpötystä, sehän syö juristien arvovaltaa ja ehkä joiltain osin jopa työmarkkinoitakin. Ilman tieteellisen metodin tuntemusta ja akateemisten periaatteiden vahvaa hallintaa ei voi olla vastuullinen toimija oikeudellisessa maailmassa! Nouskaa barrikadeille!
Joopa joo. Oikeustradenomeille on mitä ilmeisimmin olemassa työekologinen lokero. Varsin moneen kertaan on jo ehtinyt tämänastisella työurallakin törmäämään siihen, että hyvä ymmärrys lainsäädännön toiminnasta yhdistettynä liiketoiminnan tuntemukseen on hyvä kombinaatio monissa käytännön hommissa. Yritysten hallinnossa oikeustradenomista on epäilemättä hyötyä, vaikka hänestä tuskin lakiasiainosaston korvaajaksi onkaan. Samaten tällainen henkilö on varmaan lähipiirissään ainakin yhtä suosittu kuin juristi: hänelle ei tarvitse olla niin kateellinen, mutta tietoa saa varmaan tarpeeksi. ;-)
Tosiasia on, että opinto-ohjelma näyttää melko monipuoliselta. Se on hyvä, jos se pystytään järjestämään. Kaikkiin noihin tutustuneet henkilöt löytävät varmasti paikkansa niin tuomioistuinten kansliatehtävistä kuin yksityisistä yrityksistäkin.
Käytännössä on mielenkiintoista katsoa, millaiseksi tradenomikoulutuksen oppimateriaali ja sisältö loppujen lopuksi asettuu; ilman sitä kuuluisaa akateemista asennetta ja teoreettista taustaa monet oikiksen oppikirjat ovat aika raskaita noin käytännöllisen tutkinnon yhteydessä luettavaksi. Samaten opettajakunnan haaliminen voi olla haaste. Varmaan alku on hankalaa, mutta jos ohjelman suosio kantaa, eiköhän se siitä. On joka tapauksessa ihan tervettä, että oikeudellisen osaamisen kaltainen nyky-yhteiskunnan keskeinen komponentti on entistä vahvemmin kilpailtu myös koulutuksen saralta.
Helmikuun alussa tuli voimaan uusi yhdenvertaisuuslaki (21/2004), joka toteuttaa syrjintää koskevat EY-direktiivit. Samalla se on uusi syrjintää koskeva yleislaki, joka sisältää erinäisiä säännöksiä syrjinnän vähentämisestä yhteiskunnassa. Seuraavassa lyhyt läpileikkaus uudistuksista.
Lain soveltamisala. Lain 2-3 § määrittelevät soveltamisalan. Soveltamisala on esitetty kaksiportaisena luettelona, jonka sisältö on tiivistetysti seuraava: Yhdenvertaisuuslaki koskee työelämää, koulutusta (poislukien koulutuksen "tavoitteet, sisältö ja koulutusjärjestelmä") ja ammattijärjestötoimintaa. Etnisen alkuperän perusteella tapahtuvan syrjinnän osalta lakia sovelletaan laajemmin: myös sosiaali- ja terveystoimessa (ei kuitenkaan maahanmuutto- ja oleskelulupakysymyksissä), asevelvollisuusasioissa sekä yleisessä omaisuuden tai palveluiden tarjonnassa (ei kuitenkaan yksityishenkilöiden välillä). Erityisesti etnisen syrjinnän osalta lain soveltamisala on siis varsin laaja.
Viranomaisten yleinen velvollisuus yhdenvertaisuuden edistämiseen. Lain 4.1 §:n mukaan "Viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan yhdenvertaisuuden edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Viranomaisten tulee erityisesti muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista.". 4.2 §:n mukaan viranomaisen on laadittava erillinen yhdenvertaisuussuunnitelma työministeriön ohjeistuksen mukaan.
Vammaisen henkilön työ ja koulutus. Lain 5 §:ssä säädetään: "työn teettäjän tai koulutuksen järjestäjän on tarvittaessa ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin vammaisen henkilön työhön tai koulutukseen pääsemiseksi, työssä selviämiseksi ja työuralla etenemiseksi." Säännös täydentää työsopimuslain ja työturvallisuuslainsäädännön yleisvelvoitteita. Ideana on, että työnantajan ja koulutuksen järjestäjän on pyrittävä tunnistamaan ja poistamaan esteet, jotka vaikeuttavat vammaisten toimimista ja kehittymistä.
Toisaalta työnantajalta ei edellytetä kohtuuttomien toimien suorittamista - tämä rajaus voi vielä tuottaa mielenkiintoista keskustelua. Selvää on, että esim. työolojen muokkaamiseen tarjottu julkinen tuki kasvattaa työnantajan velvoitteita tässä suhteessa. Samaten esityöt antavat ymmärtää, että suuremmilla ja varakkaammilla työnantajilla velvoitteen sisältö on laajempi. Velvoitteen laiminlyönti voisi johtaa sekä hyvitys- että vahingonkorvausvelvollisuuteen (hyvityksestä ks. myöhemmin).
Syrjinnän yleiskielto, määritelmä ja vastatoimien kielto. Lain 6-7 § määrittelevät termit välitön syrjintä, välillinen syrjintä, häirintä ja positiivinen erityiskohtelu. 6 § kieltää syrjinnän ja häirinnän sekä syrjintään kehottavan ohjeen ja käskyn antamisen lain soveltamisalueella. Lain 8 §:ssa on ns. vastatoimien kielto: "Ketään ei saa asettaa epäedulliseen asemaan tai kohdella siten, että häneen kohdistuu kielteisiä seurauksia, koska hän on valittanut tai ryhtynyt toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden turvaamiseksi."
Hyvitys. Lain 9 § luo uuden syrjintätapauksiin uuden sanktiomuodon, hyvityksen. Syrjintään syyllistynyt voidaan määrätä suorittamaan maksimissaan 15 000 euron hyvityssumma syrjinnän tai vastatoimien kohteeksi joutuneelle. Enimmäismäärä voidaan ylittää erikoistapauksissa. Hyvitys ei myöskään estä hakemasta korvausta muiden lakien perusteella.
Siviilioikeudellinen pätemättömyys. Lain 10 § on sovittelusäännös, jonka ytimenä on syrjintäkiellon vastaisten sopimusehtojen pätemättömyys. Tuomioistuin voi muuttaa tai ohittaa kielletyt ehdot, tai ääritilanteessa myös määrätä sopimuksen raukeamaan.
Käännetty todistustaakka. Lain 17 §: "Jos joku, joka katsoo joutuneensa 6 §:n vastaisen menettelyn kohteeksi, esittää tässä laissa tarkoitettua asiaa tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa käsiteltäessä selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa, että mainitussa pykälässä säädettyä kieltoa on rikottu, vastaajan on osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu. Säännöstä ei sovelleta rikosasian käsittelyssä."
Kyse on siis siitä, että kun syrjintäolettama on syntynyt, siirtyy todistustaakka vastaajalle. Käytännössä muutos ei ehkä ole aivan niin radikaali kuin miltä se ensi silmäyksellä vaikuttaa - mm. työsopimuslain syrjintäpykälään liittyvissä irtisanomisriidoissa on lain tulkinnan perusteella sovellettu vastaavaa käännettyä todistustaakkaa.
Viranomaiset. Vähemmistövaltuutetun rooli kasvoi lain myötä, ja työministeriön alaisuuteen perustettiin syrjintälautakunta, joka toimii asiantuntija- ja sovitteluelimenä syrjintäkysymyksissä. Lautakunta voi myös kieltää syrjintäkiellon vastaisen menettelyn. Lautakunnan päätöksistä valitetaan syrjityksi väitetyn kotipaikan hallinto-oikeuteen. Hyvityskanne on nostettava yleisessä tuomioistuimessa. Lisäsäännöksiä aiheesta on laissa vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta.
Meinasin tänään tehdä jotain hyödyllistä, mutta hurahdin Ur-Quan Mastersiin, siis legendaarisen Star Control 2:n ilmaisversioon. Se tästä päivästä sitten. O:-) Pelin käyttöliittymä on erityisesti konffauksen (komentoriviparametreja!) osalta vielä vähän kesken, mutta se fiilis...
Outoa, miten neljälle korpulle mahtuneesta PC-pelistä tuli yhtäkkiä 130 megan jöötti, kun se julkaistiin open sourcena. Hyvä se silti on, ei siinä mitään.
Uusi teoria Idolsista: "Pikkutyttöjen suosikki, Antti Tuisku putosi loppumetreillä. Syynä saattoi olla se, että tyttöjen kännyköiden saldorajat paukahtivat eivätkä he voineet enää äänestää puhelimellaan. Mutta vielä oli vanhemmilla äänestäjillä varaa soitella ja äänestää omia suosikkejaan."
Oudoksi tämän tekee lähinnä se, että se on Kuluttaja-lehden 1/04 kakkospääkirjoituksessa. Mistä lähtien viranomaiset ovat spekuloineet tällaisilla asioilla?
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kielikellossa 4/2003 olevassa artikkelissa on oikeuskansleri Paavo Nikulan haastattelu virkakielestä. Tässä yhteydessä Nikula mainitsee "kolmen säännön", jonka mukaan lakipykälässä saisi olla enintään kolme momenttia ja momentissa enintään kolme virkettä.
Vanhoja lakeja lukeneillehan tuo kuulostaa melkoiselta unelmalta. En ole asiaa kovin laajalti tullut tarkastelleeksi, mutta ainakin nopealla vilkaisulla tänä vuonna julkaistun uuden lainsäädännön tila näyttää hyvältä: yhdenvertaisuuslaki läpäisee tarkastuksen, samaten rahoitusvakuuslaki. Jälkimmäinen tosin heittää peliin mm. seuraavan kaunottaren: "Nettoutuksesta voidaan kuitenkin peräyttää sellainen velalliselta oleva saatava, jonka velkoja on luovutuksen perusteella saanut kolmannelta myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen edellä mainitun lain 2 §:ssä tarkoitettua määräpäivää, sekä sellainen velkojalla oleva velvoite, johon velkoja on tänä aikana sitoutunut niin, että menettely rinnastuu velan maksuun, jollei luovutusta tai velkaantumista ole olosuhteet huomioon ottaen pidettävä tavanomaisena." Samaten pitkät alakohtaluettelot ovat vähän vaikeita, vaikka eivät sääntöä muodollisesti rikokaan.
Vaikka edellinen tarkastelu olikin aika suppea, trendi on kyllä yleisempikin: uusi lainsäädäntö on aika hyvin lukukelpoista. Lakien selkeytyminen on silkkaa plussaa; vielä kun saataisiin hallintokieli kuntoon. Aika usein sinänsä selkeiden lakien soveltamisen yksityiskohdat ovat kryptisten asetusten tai vielä sotkuisempien virkamiespäätösten takana.
Hauskana yksityiskohtana haastattelusta mainittakoon vielä se, että Nikulan mukaan EU-kokouksissa ns. kielivarauma (esityksen hyväksyminen vasta sitten kun se on julkaistu maan omalla kielellä) 'esitetään huutamalla maan kansalliskirjailijan nimi: "Cervantes", huutavat espanjalaiset; "Aleksis Kivi!" puolestaan suomalaiset'.
Yhteiskunta kohtaa vielä monta hankalaa ristiriitaa miettiessään sitä, millaista virtuaaliomaisuus on, ja mitä suojaa sille voisi antaa. Taannoinen juttu virtuaalivarkauden kohteeksi joutuneesta nettipelaajasta nosti asian taas pintaan: millaista oikeussuojaa pitäisi tarjota, jos nettiroolipelissä hankitut virtuaalivarusteet varastetaan?
Ultima Onlinen kaltaisissa meganettipeleissä hyvä hahmo maksaa mansikoita, ja niitä myydään eBayssa. Varusteille on periaatteessa niillekin jälkimarkkinat. Pelissä hankitulle "omaisuudelle" voi tätä kautta määritellä jonkinlaisen markkina-arvon ja sitä kautta arvioida myös syntyneen vahingon määrää.
Myös varkauden ja vahingonteon toimintatapa vaikuttaa. Luontevalta tuntuu, että oikean elämän vandalismi - tietoturva-aukon hyödyntäminen, toisen käyttäjän salasanan varastaminen tms. - on peruste korvausvaatimukselle. Mutta miten oikeusjärjestys tunnustaa esim. pelin sisäisen omaisuuden koskemattomuuden? Jos esim. fantasiaroolipelissä varkaiden kilta järjestää (pelinjärjestäjän sinänsä "maailman tapahtumana" hyväksymät) massiiviset linnaryöväjäiset, jossa siirtyy tuhansien eurojen arvosta varusteita, voidaanko omaisuuttaan menettävien pelaajien katsoa antaneen suostumuksensa tähän? Onko pelinjärjestäjällä vastuuta? Voidaanko vindikaatiokanteita ym. toteuttaa pelin sisällä ostetun omaisuuden palauttamiseen?
Ja hieman maanläheisemmin, kuten sfnet.keskustelu.kuluttaja-ryhmässä taannoin kysyttiin, voiko Habbo Hotelin huonekalut ulosmitata pelaajan veloista?
Asensin MovableTypen. Softan dokumentaatio on mielestäni melko riittämätön, mutta homma toimii lopultakin. Erinomainen softa, jossa kömpelöhköt käsitteet peittävät alleen osan käytettävyydestä. Toivottavasti tuotteistus etenee.
Ellet tunne minua, lue lyhyt esittely. Koska bloggaan työn puolesta jo net.nytissä, tuskin viitsin kirjoitella tänne jokaista havaintoani maailmasta. Net.nytissä niitä lukee kuitenkin huomattavasti useampi. Tämän blogin rooli on osittain korvata kotisivupäivityksiäni -- liian harvoin ehdin kirjoittaa tarpeeksi saadakseni aikaan kokonaisen uuden sivun jostain aiheesta. Blogi ehkä viestimenä auttaa asiaa.
Todennäköistä sisältöä ovat siis yhteiskunnalliset havainnot ja ne tietotekniset asiat, jotka ovat niin friikkejä etten viitsi net.nytiin pistää (lähinnä varmaan ohjelmointia). Palaute on tietysti tervetullutta.