Tenttipäivä lähestyy ja lukeminen on edistynyt hiljalleen, välillä nopeammin ja välillä hitaammin. Tämän päivän julkisia tuotoksia taas tietosanakirjamuodossa: maakaari, musta kauppahinta, vakuusluovutus ja lex commissoria.

Esineoikeuden tenttiin lukeminen on nyt siis aloitettu. Valitettavasti tavoite 28. päivän tenttiin on osoittautunut epärealistiseksi; positiivisen oikeuden lukmeinen pitkästä aikaa vaatii hieman orientaatiota, kun perusasiat ovat jo päässeet unohtumaan. Oikiksen oppikirjat eivät hirveästi haaskaa tilaa sellaisten käsitteiden kuten "OikTL 33§" avaamiseen - lakikirja on ollut ahkerassa käytössä, kun käsitteitä on availtu ja vanhoja asioita palauteltu mieliin.

Esineoikeudellista ainesta on tullut hieman puserreltua Lakiwikiin: väitesuojasta kirjoitin yhden hieman pidemmän jutun, terminologiset määrittelyt irtosivat denuntiaatiosta, kollisiosta, ex officiosta ja inter partesista. Lisää tulee jahka tässä kerkiää.

Tämä blogi hiljeni maaliskuussa 2005, kun oikeustieteen opiskeluni hyytyi ajanpuutteeseen. Tämä ei koskaan ollut niin paha asia kuin miltä se kuulostaa - kun koko aihe on alunperinkin ollut minulle vain harrastus, ei taukoon liittynyt suurta draamaa. Mutta onhan se pitkä aika olla pois harrastuksen parista - ja on myös kiva olla taas täällä. :-)

Vaan onpa maailma muuttunut. Tiedekunnassa on siirrytty uuteen tutkintojärjestelmään, eivätkä kurssit ole enää entisellään. Perinteiset ooveet on korvattu jollain ihmeen pisteillä. Kävin ostamassa uudet lakikirjat, ja kah, niitähän on nykyään kolme! EU-lainsäädännön integrointi samoihin kirjoihin on epäilemättä hyväkin asia, mutta pino on nyt entistä painavampi ja vaikeampi selata. Tuskin maltan odottaa, mitä muuta yllättävää on luvassa.

Silloin kun aloitin Lakiblogin, Suomen bloggaajaporukka oli pienehkö jengi, ja Blogilistan - jota ei kyllä aluksi edes ollut - kautta pystyi seuraamaan helposti suurehkoa osaa suomalaisista kiinnostavista blogeista. Ne ajat ovat kaukana takana. Blogilistasta on tullut kaupallisen tahon omistama tuotos, päivittäin ilmestyy järjetön määrä tekstiä, minäkin voin kirjoittaa blogijuttuni suoraan Wordilla ja ties mitä muuta.

Lakiblogi jatkaa silti sillä tiellä jolle lähti. Kirjoitan oikeustieteellisistä asioista sitä mukaa kun kiinnostavaa tulee vastaan. Tällä hetkellä tavoitteena on esineoikeuden tentti 28. tammikuuta - mahdollisesti ensi vaiheessa aiheet tulevat sivuamaan sitä.

PS. Ellet ole jo tutustunut, tsekkaa http://www.lakiwiki.fi - siis Editan perustama avoin juridiikan tietosanakirja. Ajauduin puolivahingossa ylläpitäjäkuntaan, ja toivottavasti nyt ehdin jatkossa kirjoitellakin. Muidenkin asianharrastajien kontribuutiot ovat erittäin tervetulleita!

PPS. Ihmetellen totesin, ettei kukaan tunnu jatkaneen Lakiblogin mallilla. Miksei? Sukkaako formaatti vai eikö kukaan vain jaksa? Toivotan muutkin oik. yo:t tervetulleeksi kentälle. ;-)

Uuden kevytsavukejutun toistaiseksi yllättävin käänne tuli tänä tavallisena perjantai-iltana, kun velvoiteoikeuden assistentti Saarikoski lähetti Pykälä ry:n postituslistalle - jota käytännössä kaikki Helsingin oikeustieteellisessä opiskelevat lukevat - viestin, jossa hän ilmoitti, että ko. oikeudenkäynnin avustaviin tehtäviin haetaan 1-5 oikeustieteen ylioppilasta. Saarikosken viestin mukaan "pääosa työstä liittyy tupakkayhtiöiden sisäisten asiakirjojen hakuun eri nettitietopankeista" ja "suomalaisen markkinointiaineiston perkaamiseen".

Jalot aatteet kunniaan: "Emme aja tätä juttua rahan vuoksi vaan päämiestemme ja Suomen vahingonkorvausoikeuden puolustamiseksi. Emme siksi voi luvata avustajille rahapalkkiota." Etuja tosin luvataan niin aitiopaikan, kokemuksen kuin maineenkin ("saavat nimensä mainituiksi jutun tiimoilta julkaistavissa kirjallisissa tutkimuksissa ja muissa teoksissa") muodossa. Ja Aurejärvi lupaa vielä ravintolalounaankin kaupan päälle.

Tupakkaoikeudenkäyntien miljardisummien luoman maineen jälkeen viesti naurattaa. Toisaalta punitiivisen vahingonkorvausjärjestelmän puuttuessa on selvää, etteivät korvaussummat tule Suomessa tuottamaan juristeille vaurautta ihan jenkkimalliin. Opiskelijan kannalta kiistatonta on se, että jutussa mukana oleminen on jatkossa paitsi vahva meriitti, myös hyödyllistä kokemusta - eipä tässä sikäli huijaamisesta ole kyse. Sitäpaitsi ainakin Saarikoski on hauska äijä, joten tuskinpa motivoitunut opiskelija haastetta kovin tuskaisena kokee.

Silti: "Vastapuolella on Yhdysvalloissa useita kymmeniä juristeja." - ja meillä haetaan neljän syöpään sairastuneen lainopilliseksi tueksi opiskelijoita ainejärjestön postituslistan kautta. Kun Sonerankin tietoturva-asioita oli lehtitietojen mukaan vääntämässä oik. yo, on vain pakko olla tyytyväinen oikeustieteen opiskelijoille siunaantuneesta yhteiskunnallisesta asemasta. :-)

... ja ehkä myös ihan vähän ihmeissään siitä, mitä kaikkea yliopiston viroissa oleva henkilökunta puuhasteleekaan sivutoimisesti?

Palvelulle varmaan sinänsä on käyttöä, jos oikeaa lakimiestä kaipaa. Toinen asia on sitten se, paljonko palvelun tuhannesta artikkelista on apua. Useimmat vaikuttavat lyhyydessään ja yleispiirteisyydessään suorastaan teasereilta. Eräs artikkeleissa harmittava piirre on se, ettei niissä olevaa tietoa ole mitenkään tuettu viralliseen säädösaineistoon, vaikka aineisto vain harvoin vaikuttaa sisältävän juuri muuta kuin sitä, mitä laista on pääteltävissä. Kuluttajalle on kyllä usein apua jo oikeuksiensa tietämisestä, mutta montaa aktiivista ihmistä auttaisi vielä perustana olevat pykälät - näin erityisesti siksi, että pykäliin vetoaminen on huomattavasti "laki24.fi:ssä sanottiin"-tekniikkaa uskottavampaa.

Alkumetreillä olevaa palvelua ei vielä kauheasti tohdi arvostella. Seurataan nyt ensin, miten sisältö kehittyy ja että alkaako keskustelua artikkelien yhteyteen syntyä. Lakitietoa etsivän kannattaa muistaa myös Opuslex, jossa kappalemäärältään vähäisemmät artikkelit ovat sisällöllisesti hieman laajempia ja tarjoavat myös jotain juristien käytännön elämästä, eli lähinnä sitä oikeuskäytännön tuntemusta.

Sinänsä on helppo olla samaa mieltä siitä, että yksityisyyden suoja ei ole kovin vahva peruste nimien julkaisematta jättämiselle. Toisaalta paljon vahvempi UM:n takana oleva argumentti on lainopillisesti epäselvä tilanne. Viranomaistoiminnan on pohjauduttava lakiin, joten sinänsä UM:n epävarmuuden ymmärtää.

On lyhytnäköistä lähteä siitä, että viranomaisen - tai oikeastaan edes yksittäisen kansalaisen - pitäisi hätätilanteen koittaessa olla suin päin valmiina polkemaan mitä tahansa olemassaolevia sääntöjä. Siinä astutaan kaltevalle pinnalle, jossa luisulle on vaikea määritellä oikeaa loppukohtaa. Saiko Supo pyytää teleseurantatietoja lain ohi? Voiko poliisi houkutella huumediilereitä ansaan laittomin valeostoin? Saako valtio oikaista huostaanoton oikeusturvakeinoissa yhteiskunnan naurettavaksi tekevien kaappausdraamojen lopettamiseksi?

Olisi typerää olla tekemättä kunnollista post mortem -analyysia (kaksoismerkitys ei-tarkoituksellinen) Suomen viranomaistoiminnasta. Olennaista on nimenomaan se, että tietosuojan väistyvyyttä kriisitilanteessa pohditaan, ja tulos kirjataan lakiin. Yhtä lailla typerää on lähteä siitä, että lait tulisi kriisitilanteessa sivuuttaa. Vasta kriisissähän se oikeusvaltio punnitaan. Jos tietosuojalaki päädytäänkin tässä sivuuttamaan, sen pitää tapahtua tuskaisen pohdinnan ja analyysin jälkeen - muuten se oli liian helppoa.

Ketjussa kuohuvat automiehet toki syyttelevät huoltoheeboa käyttövarkaudesta. Näin olisi helppo ajatella, sillä tavallaanhan moottorikulkuneuvon käyttövarkaus -rikostunnusmerkistön (RL 28:9a) oli tarkoitus pitkälti korvata luvattomat käytöt moottoriajoneuvojen osalta. Ei kuitenkaan pidä vetää liian pikaisia johtopäätöksiä - käyttövarkaudesta tuomitseminen nimittäin vaatii sitä, että ajoneuvo on otettu luvattomasti haltuun. Näin ei tässä ole käynyt, sillä autohan toki luovutettiin huoltoon vapaaehtoisesti.

Kyseessä on siis "vain" luvaton käyttö; mahdollisesti vieläpä lievä versio, koska viiden kilometrin ajaminen tilanteessa on vain varsin vähämerkityksinen teko auton elinkaarta ajatellen. Sinänsä kuitenkin lienee selvää, että kun peltivaurion korjaaminen ei varsinaista koeajoa edellytä, tällainen melko vähäinenkin tarpeeton ajo täyttänee luvattoman käytön tunnusmerkistön.

Vaihdelaatikon hajoamista ei voitane pitää luvattoman käytön osana noin rikosoikeudellisesti - luvaton käyttö kun ei mitenkään automaattisesti aiheuta vaihdelootan särkymistä. Tätä tilannetta on siis analysoitava erikseen. Käytännössä on kuitenkin vaikea nähdä tätä myöskään RL 35:1:n mukaisena vahingontekona, sillä vaikka koeajo kiistatta tahallinen teko olikin (miten sen voisi edes vahingossa tehdä?), tuskinpa kukaan edes väittää ko. huoltomiehen rikkoneen lootan tarkoituksellisesti. Tuottamuksellinen vahingonteko taas ei ole rikosoikeudellisesti rangaistavaa.

Toisaalta mikäli vaihdelaatikon hajoaminen on aiheutunut viestiketjussa kuvatusta reippaasta ja normaaliajoon kuulumattomasta kaasunkäytöstä, ei korvausvastuukysymyksessä kuitenkaan ole juuri epäselvää - ainakin vahingonkorvauslain tuottamuskynnys ylittynee vaivatta. Näiltä osin työnantaja on vastuussa työntekijänsä aiheuttamasta vahingosta. Taustalla oleva tahallisuus painottanee asiaa myös siihen suuntaan, että työnantaja voinee ainakin jonkin osan korvauksista periä työntekijältä (VahL 4:1).

Korvaus aiheutuneista vahingoista on vaadittavissa myös sopimusoikeudellisin perustein. Näiltä osin sopivin pykälä on kuluttajansuojalain 8:32, jonka mukaan "Jos palveluksen kohde-esine taikka muu tilaajan tai hänen perheenjäsenensä omaisuus on vahingoittunut, vähentynyt, tuhoutunut tai kadonnut sen ollessa palvelussopimuksen perusteella toimeksisaajan hallinnassa tai valvonnassa, toimeksisaajan on korvattava vahinko, jollei hän osoita, että vahinko ei johtunut huolimattomuudesta hänen puolellaan." Käytännössä huolimattomuuden puutteen osoittaminen on tässä tapauksessa erittäin vaikeaa, jos vain onnistutaan saattamaan todennäköiseksi se, että vahinko on aiheutunut huollon aikana.

Edellyttäen että asiat on ko. viestiketjussa suhteellisen todenmukaisesti kuvattu, vaikuttaa siltä, että liikkeen kannattaisi sopia juttu varsin pian asianmukaisin korvauksin. Oikeudessa turpaan tulisi melko todennäköisesti, ja imagohaittamittari raksuttaa koko ajan. Mahdollinen huoltomieheen kohdistuva rikossyyte voidaan toki pitää varsinaisen korvauskysymyksen ulkopuolella.

Ensinnäkin hatunnosto Helsingin käräjäoikeudelle ja käräjätuomari Henrikki Mikkolalle, joka lopulta päätti julkistaa koko tuomion. Oikeudenkäyntiaineiston 25 vuoden salassapitomääräys ei paljon purista; tuomiossa on oikein riittävästi aineistoa asian julkiseen leipomiseen. Saas nähdä, mitä media saa aikaan. Ainakin syyttäjä jo ilmoitti valittavansa.

Otsikko liittyy siihen, että tässä, kuten keväisessä Jäätteenmäen tapauksessakin, Miettinen väitti Supon aluepäällikkö Pitkäsen pyytäneen tietoja, ja Pitkänen väitti Miettisen antaneen ne hänelle itse. Käräjäoikeus päätyi ei-niin-yllättäen uskomaan Miettistä. Supo-päälliköiden Knape ja Nevala osalta taas homma ratkesi siihen, ettei näyttänyt olevan syytä epäillä Pitkäsen syyllistyneen rikokseen.

Lopputulos oli 40 päiväsakkoa Pitkäselle, eikä muuta. Jotenkin olisi kuvitellut, että tuon kokoisesta jutusta löytyisi enemmän syytä. Onhan 40 päiväsakkoa sinänsä olennainen sakko, mutta kumman vähän sanktioita selkeästä protokollavirheestä seurasi. Erityisesti, kun kyse on herkästä aiheesta - telekuuntelun villit toimintatavat ovat olleet muutenkin esillä useampaankin otteeseen. Hovioikeuskierros tulee olemaan kiinnostavaa seurattavaa.

Korvikkeeksi passiivisuudestani heitän seuraavassa muutamia linkkejä ajankohtaisia oikeudellisia asioita seuraaviin sivustoihin ja tietolähteisiin, joista tämänkin blogin aiheilla on ollut tapana pulputa:

- Edilexin Lakiposti (sähköpostikirje säädösvihoista ja HE:ista)
- KKO:n uusimmat ennakkoratkaisut
- KHO:n vastaava sivu
- Asianajajaliiton "Oikeudellisia uutisia" (suora linkitys vähän vaikeaa)
- Valiokuntien tuoreimmat mietinnöt -hakutulos
- Hovioikeuksien ratkaisuja
- Hallinto-oikeuksien ratkaisuja
- Valtioneuvoston tiedotelista
- Kuluttajavalituslautakunnan päätösarkisto

Tosisissit lukevat vielä lisäksi EU-asioiden ja EY-tuomioistuimen tiedotesivuja. Lisäksi satunnaiset piipahdukset erinäisten ministeriöiden ja virastojen sivuilla ovat hyvää lisätietoa, mutta jo yllä olevia linkkejä tiiraamalla ja lehtiä lukemalla pysyy aika hyvin kärryillä. Jos siis on sitä aikaa.

Tuomiossa analysoidaan tällä kertaa lähinnä vakaata harkintaa, teon törkeyden kokonaisarviointia ja syyntakeisuuskysymyksiä. Ratkaisu sinänsä vaikuttaa johdonmukaiselta jatkolta nykylinjalle. Positiivista on se, että murhan kriteereitä erotellaan KKO:n ratkaisuissa nyt aivan eri tarkkuudella kuin mitä vielä kymmenen vuotta sitten tehtiin. Varmasti tämän vuoden julkisuusmyllytyksellä on ollut tähänkin asiaan jotain vaikutusta.

Samassa tiedotteessa kerrotaan, että huomenna 26.11. julkaistaan kuluttajaviraston tekemä laajakaistaliittymien hintavertailu. Kannattanee seurata kuluttajaviraston saittia.

Hovioikeus päättää ensin, otetaanko valitus enempään tutkintaan (seulontamenettely). Valituksen tutkimista ei jatketa, jos hovioikeus yksimielisesti toteaa olevan selvää, että:

1) asiassa ei ole 15 §:n nojalla toimitettava pääkäsittelyä;
2) käräjäoikeuden ratkaisu tai siellä noudatettu menettely ei ole virheellinen; eikä
3) asianosaisen oikeusturva asian laatu huomioon ottaen muustakaan syystä edellytä valituksen käsittelyn jatkamista.

Päätös siitä, että valituksen tutkimista ei jatketa, voidaan tehdä myös myöhemmin valmistelun aikana ja se voi koskea myös valituksen osaa.

Seulonnan toimintaa ei vielä suuremmin ole käsittääkseni tutkittu, mutta haluttu vaikutus sillä on ollut: hovioikeuksien työmäärät ovat vähentyneet. Viime viikolla sitten tipahti KKO:sta pari mielenkiintoista ratkaisua, nimittäin 2004:116 ja 2004:117. Niissä molemmissa oli taustalla tilanne, jossa rikoksesta syytetty oli hovissa riitauttanut käräjäoikeudessa esitetyn suullisen todistelun, mutta hovioikeus oli lopettanut jutun käsittelyn jo seulontavaiheessa.

Asian ydinkysymys on, miten OK 26:15:ssa olevaa virkkeen "Hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely sitä koskevasta vaatimuksesta riippumatta, jos asian ratkaiseminen riippuu käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun tai käräjäoikeuden katselmusta toimittaessaan tekemien havaintojen uskottavuudesta taikka hovioikeudessa vastaanotettavasta uudesta suullisesta todistelusta." suhdetta seulontasäännöksiin on tulkittava. Lainvalmisteluasiakirjoissa asiasta keskusteltiin valiokuntia myöten, ja pääperiaatteeksi jäi lakivaliokunnan mietinnön (LaVM 27/2002 vp) toteamus "[valituksen käsittelyä on jatkettava, kun] valituksessa on saatettu näytön arviointi kyseenalaiseksi siten, että on aihetta epäillä käräjäoikeuden näyttöratkaisun oikeellisuutta".

Lakivaliokunnan mietinnön "siten" jättää ilmaan sellaisen käsityksen, että käräjäoikeuden näyttöarvionnin riitauttamisen tavalla on merkitystä: riitautuksen pitää ainakin jotenkin saattaa uskottavaksi se, että asia voisi uudella arvioinnilla muuttua sikseen. KKO tulkitsi kuitenkin em. tapauksissa tilannetta siten, että ko. lainmuutoksella ei ollut tarkoitus muuttaa sitä OK 26:15:n ym. ilmaisemaa periaatetta, että suullista aineistoa ei voida arvioida kirjallisen valituksen pohjalta. Niinpä molemmissa tapauksissa seulontaratkaisu kumottiin - KKO katsoi, että suullisen todistelun osalta riittää, että näytön arviointi on riitautettu, mutta riitautuksen "laatua" ei seulonnassa tule arvioida.

Itä-Suomen HO:n presidentti Arponen älähti jo Hesarin haastattelussa, että nyt ruuhkat palaavat, kun kaikki saavat taas juttunsa hovioikeuden täystutkintaan vain keksimällä vaihtoehtoisen tapahtumankulun, esittämällä sen suullisesti ja pitämällä kiinni siitä. Samalla Arponen totesi, että täytyy varmaan taas perustaa yksi muutoksenhakutoimikunta selkeyttämään lainsäännöksiä. Saapa nähdä miten käy. Kysymys ei ole asiallisestikaan ihan helppo; molempia näkökulmia kyllä voi puoltaa.

Omia lakiaiheisia webbisivuja vääntäville erityisiä kiksejä tarjoaa se seikka, että Finlexiin linkittäminen on entistä iisimpää - nyt myös pykäläkohtaiset linkit onnistuvat. Esimerkiksi osoite http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010055#P2 vie työsopimuslain 2 §:ään - ja samalla paljastaa yhden nolohkon mokan: eri lukujen pykälänumeroilla on samat ankkurit, joten esim. 2 luvun 2 §:ään ei tällä hetkellä pysty linkittämään. Itse lukuihin kuitenkin voi osoittaa ankkurilla tyyliin L2. Hatunnosto Finlex-tiimille vielä siitäkin, että vanhat linkit eivät särkyneet, vaikka urlien tavanomaista muotoa vähän muutettiinkin.

Kriittisempää palautetta tulee sitten, kun olen ehtinyt löytää nykysysteemin ongelmat. :-)