Ensimmäinen yö vietettiin Hangossa, Silversandin leirintäalueella. Sieltä siirryttiin sitten aamutuimaan heittämään Lillmärsaniin.
Lillmärsanin metsän rata on niinikään 18-väyläinen. Lähes kaikki väylät ovat metsässä pelattavia. Korkeuserot ja kalliot tuovat radalle mukavan lisämausteen. Keliolosuhteet olivat lähes optimaaliset, eikä radalla juuri tarvinnut ulkopuolisia väistellä. Muutamia muitakin harrastajia radalle oli aamutuimaan eksynyt.
Sami
Onpas täällä tukkoista! Väylät ovat kyllä selkeitä, mutta heittolinjat on aikalailla pakotettuja tiettyihin, eikä valinnanvaraa hirveästi ole: joku osut väylään tai sitten et. Jotenkin radasta tuli mieleen Meilahden kalliorata: metsää, kalliota ja merellisiä näkymiä.
Peli kulki jo huomattavasti paremmin, ja tulos alkaa olla ihan ok-tasoa.
Tulos: 57
Jouni
Varsin asiallista. Hanko muistuttaa monilta osin pitkälti Meilahtea, joka taas on ollut minulle monen kasvun hetken paikka. Meikun kallioiden, puiden ja merimaisemien lisäksi Lillmärsanissa yhdistyy kuvaan myös hyviä metsäväyliä.
Hangon rata hyötyisi pienestä lisähoidosta, ja joidenkin puiden kaataminen tekisi suorituksista ennustettavampia. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvää työtä – radan vaihtelevuus teki kierroksesta varsin mukavan kokemuksen. Uudella radalla heittäminen on aina hieman vaikeaa, ja monilla väylillä matkan arviointi petti pahasti. Tuloksena oli sinänsä varsin siedettävä 61.
Riikka
Pidin lähes kaikista tämän radan väylistä. Pituutta niillä ei ole liikaa, vaan haban pystyy isolta osin korvaamaan tarkkuudella. Kolmosväylällä oli valitettavan huonosti erottuva ob-alue, jonka nokkosissa kahlaaminen vei fiiliksen hetkeksi aikaa. Kasiväylällä oli merenpoukaman yli kulkevan reitin lisäksi onneksi toinen vaihtoehtoinen väylä, joten kiekkoa ei tarvinnut uhrata Ahdille.
Tulos: 93
*) Nykyinen rata voi poiketa kiertueella heitetystä.