Perjantaiaamu käynnistyi Yyterin sannoilla sijaitsevan 11-väyläisen radan kiertämisellä. Rata sijaitsee dyyneillä, pehmeästä hiekasta pääsee siis nauttimaan lähes jokaisella väylällä. Tiipaikoilla on kuitenkin asialliset laudoista rakennetut heittopaikat.
Keli oli yyterimäiseen tyyliin helvetillinen. Vettä ei onneksi tullut, ja aurinkokin nousi lämmittämään, mutta sisämaan kevyisiin tuulahduksiin tottuneille erittäin voimakas ja puuskittainen tuuli teki heittämisen erittäin vaativaksi.
Sami
Tällä ei ole mitään tekemistä frisbeegolfin kanssa! Rata on oikein mukava ja väylät mielekkäitä, mutta näissä olosuhteissa pelaaminen on enemmän extreme-urheilua kuin liitokiekkoilua. Näissä olosuhteissa heitto on todella hallittava ja vähänkin väpättävät heitot kostautuvat heti. Rata on julma myös siinä mielessä, että lähes kaikilla väylillä yleisin tuulensuunta on erittäin epämiellyttävä.
Tuulessa pelaamisen oppitunti nro 1:
- Pidä heitot matalina ja keskity hyvään spinniin.
- Myötätuuleen on paljon kivempi lähestyä ja putata kuin vastatuuleen.
- Sankariheitot kostautuvat yleensä tyynelläkin. Myrskyssä ne ovat fataaleja.
Tulos: 46
Jouni
Tuuli oli kova, mutta en allekirjoita Samin julmia arvioita. Jos ei osaa heittää, kannattaa seiftata. Käteni ei ole lähelläkään Samin skaalaa ja sihtikin on tähän verrattuna surkea, mutta tulos 45 oli kuitenkin parempi – ja pitkälti siksi, että pelasin hyvin maltillisesti. Q-Sentinel oli kova sana matalissa lähestymisissä ja puteissa (!), ja pidempiin heittoihin puolestaan käyttelin Z-Flickiä ja Star Maxia. Kiekkoarsenaali kertoo jo paljon siitä, mikä oli homman nimi.
Varmaan olisi silti hieno kokemus heittää Yyteri joskus suht’ tyynellä säällä. Rata on epäilemättä täysin erilainen kokemus tällöin.
Riikka
Jätin tämän radan suosiolla väliin. Edellisiltaisen tutustumiskävelyn jäljiltä oli vielä liian hyvin mielessä hiekkapuhalletut käsivarret ja sääret, hiekan narskunta hampaissa ja varomattoman kulkijan lähes kumoon kaatava tuuli...
*) Nykyinen rata voi poiketa kiertueella heitetystä.