Suomen rikoslain 2a luku

Tämä sivu on osa rikoslaki webissä -dokumenttikokoelmaani.

Tätä rikoslain kopiota ei enää ylläpidetä. Lue asiaa koskeva huomautus ja jatko-ohjeet etusivulta.

2a luku: Sakosta, muuntorangaistuksesta ja rikesakosta

Luku on uudistettu lailla (30.4.1999/550).

Sakko

1 § (30.4.1999/550) Päiväsakkojen lukumäärä. Sakko tuomitaan päiväsakkoina, joiden vähimmäismäärä on yksi ja enimmäismäärä 120.

Yhteisen sakkorangaistuksen enimmäis- ja vähimmäismäärästä säädetään 7 luvussa.

Sakkorangaistukselle voidaan erityisestä syystä lailla säätää erityinen vähimmäis- tai enimmäismäärä 1 momentissa säädetyissä rajoissa.

Ennen 1 päivää kesäkuuta 1969 säädettyä sakkorangaistuksen erityistä vähimmäis- tai enimmäismäärää ei sovelleta.

2 § (30.4.1999/550) Päiväsakon rahamäärä. Päiväsakon rahamäärä on vahvistettava niin, että se on kohtuullinen sakotettavan maksukykyyn nähden.

Kohtuullisena päiväsakon rahamääränä on pidettävä yhtä kuudeskymmenesosaa sakotettavan keskimääräisestä kuukausitulosta, josta on vähennetty asetuksella määriteltävät verot ja maksut sekä kiinteä peruskulutusvähennys. Sakotettavan elatusvelvollisuus voi alentaa ja hänen varallisuutensa korottaa päiväsakkoa.

Kuukausitulon laskemisen ja varallisuuden arvioimisen ensisijaisena perusteena ovat sakotettavan viimeksi toimitetun verotuksen mukaiset tulot ja varallisuus. Jos sakotettavan tuloja ja varallisuutta ei voida luotettavasti selvittää verotustiedoista tai ne ovat olennaisesti muuttuneet viimeksi toimitetun verotuksen jälkeen, ne voidaan arvioida muun saatavan selvityksen perusteella.

Päiväsakko määrätään tuomioistuimessa oikeudenkäynnin aikaisten ja rangaistusmääräysmenettelyssä rangaistusvaatimuksen antamishetken tietojen perusteella. Syyttäjä määrää sakon kuitenkin rangaistusmääräyksen antamishetken tietojen perusteella, jos on ilmennyt, että rangaistusvaatimuksen saaneen maksukyky on vaatimuksen antamishetkellä saatuihin tietoihin verrattuna olennaisesti muuttunut.

Asetuksella säädetään tarkemmin keskimääräisen kuukausitulon laskemisesta, päiväsakon rahamäärän pyöristämisestä, peruskulutusvähennyksen suuruudesta, elatusvelvollisuuden ja varallisuuden huomioon ottamisesta sekä päiväsakon vähimmästä rahamäärästä.

Tarkemmat määräykset laskentatavasta ovat asetuksessa päiväsakon rahamäärästä (609/1999).

3 § (30.4.1999/550) Sakon kokonaisrahamäärä. Sakon kokonaisrahamäärä on päiväsakkojen lukumäärä kerrottuna päiväsakon rahamäärällä.

Asetuksella voidaan säätää, että tietyistä rikoksista määrättävän sakon kokonaisrahamäärä on korotettava samanlaatuisesta rikoksesta määrättävän suurimman rikesakon suuruiseksi.

Muuntorangaistus

4 § (30.4.1999/550) Muuntorangaistuksen määrääminen. Sakkoon tuomitulle, jolta sakkoa ei ole saatu perityksi, on maksamatta olevan sakon sijasta määrättävä muuntorangaistuksena vankeutta. Maksamaton uhkasakko, jota ei ole saatu perityksi, on muunnettava vankeudeksi.

5 § (30.4.1999/550) Muuntorangaistuksen pituus. Muuntorangaistus sakosta määrätään siten, että kahta maksamatta olevaa päiväsakkoa vastaa yhden päivän vankeus. Jos muunnettavien päiväsakkojen lukumäärä on pariton, yhtä päiväsakkoa ei muunneta. Jos päiväsakosta on maksettu vain osa, katsotaan päiväsakko maksamatta olevaksi.

Euromääräisenä tuomitun uhkasakon jokaista täyden 20 euron määrää vastaa muuntorangaistusta määrättäessä yhden päivän vankeus. (9.11.2001/971)

Muuntorangaistuksen pituus on kuitenkin vähintään neljä päivää ja enintään 90 päivää.

Samalla kertaa muunnettavista sakoista määrätään vain yksi muuntorangaistus 3 momentissa säädetyllä tavalla. Uhkasakko rinnastetaan tällöin sakkoon.

Tuomioistuin voi 6 §:n 1 momentissa tai 7 §:ssä mainituilla perusteilla määrätä muuntorangaistuksen tässä pykälässä säädettyä lyhyemmäksi, kuitenkin vähintään neljäksi päiväksi.

2 momentti on muutettu lailla 9.11.2001/971 euromääräiseksi. Aiempi muotoilu (voimassa 31.12.2001 asti) kuului: "Markkamääräisenä tuomitun uhkasakon jokaista täyden sadan markan määrää vastaa muuntorangaistusta määrättäessä yhden päivän vankeus.".

6 § (30.4.1999/550) Sakon tai sen osan muuntamatta jättäminen. Tuomioistuin voi jättää muuntorangaistuksen määräämättä, jos

  1. sakkoon johtanutta rikosta sen haitallisuus huomioon ottaen on kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä,
  2. sakkoon johtanut rikos on tehty alle 18-vuotiaana tai
  3. muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon sakotetun henkilökohtaiset olosuhteet, rikoksesta hänelle aiheutuneet muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat.

Määrätessään muuntorangaistusta yhteisestä sakkorangaistuksesta tuomioistuimen tulee arvioida sellaisten sakkojen, joita ei saa muuntaa vankeudeksi, osuus yhteisestä rangaistuksesta sekä jättää se muuntamatta vankeudeksi.

Sitä sakon osaa, jolla sakon kokonaisrahamäärä on 3 §:n 2 momentin nojalla korotettu, ei muunneta vankeudeksi.

7 § (30.4.1999/550) Uhkasakon muuntamatta jättäminen. Tuomioistuin voi jättää maksamattoman uhkasakon sijasta tuomittavan muuntorangaistuksen määräämättä, jos

  1. päävelvoitetta on kokonaan tai osaksi noudatettu tai
  2. muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon velvoitetun henkilökohtaiset olosuhteet, päävelvoitteen noudattamatta jättämisestä hänelle aiheutuneet muut seuraukset tai muut seikat.

Rikesakko

8 § (30.4.1999/550) Rikesakko. Rikesakko on euromäärältään kiinteä sakkoa lievempi varallisuusrangaistus. (9.11.2001/971)

Rikesakko saa olla enintään 200 euroa. Eri rikkomuksista määrättävän rikesakon suuruudesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. (9.11.2001/971)

Maksamatonta rikesakkoa ei saa muuntaa vankeudeksi.

Pykälän 1 ja 2 momentit on muutettu lailla 9.11.2001/971 euromääräisiksi. Vanhat versiot ovat voimassa 31.12.2001 asti, ja kuuluvat seuraavasti: "Rikesakko on markkamäärältään kiinteä sakkoa lievempi varallisuusrangaistus." (1 mom) ja "Rikesakko saa olla enintään 1 000 markkaa. Eri rikkomuksista määrättävän rikesakon suuruudesta säädetään asetuksella." (2 mom)

9 § (30.4.1999/550) Rikesakkorikkomukset. Rikesakko voidaan 2-4 momentin mukaisesti säätää seuraamukseksi virallisen syytteen alaisesta rikkomuksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

Rikesakko voidaan säätää tieliikennelain (267/1981) tai ajoneuvolain (1090/2002) taikka niiden nojalla annettujen sellaisten säännösten tai määräysten vähäisestä rikkomisesta, jotka koskevat (11.12.2002/1094)

  1. jalankulkijoita,
  2. moottorittoman ajoneuvon kuljettajaa,
  3. moottorikäyttöisen tai hinattavan ajoneuvon rakennetta, varusteita, kuntoa, moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuljetettaessa vaadittavia asiakirjoja, moottorikäyttöisen ajoneuvon häiritsevää ja tarpeetonta ajoa, henkilökuljetusta, kuljettajan tai matkustajan henkilökohtaisen suojavälineen käyttöä, muita kuljettajaa koskevia liikennesääntöjä tai liikenteen ohjauslaittein osoitettuja käskyjä, kieltoja tai rajoituksia,
  4. suurimman sallitun nopeuden ylittämistä moottorikäyttöisellä ajoneuvolla taikka
  5. ajoneuvon katsastusta ja rekisteröitäväksi ilmoittamista.

Rikesakko voidaan säätää seuraamukseksi myös jätelaissa (1072/1993) säädetyn roskaamiskiellon vähäisestä rikkomisesta sekä kalastuslaissa (286/1982) säädetyn kalastuksenhoito- tai viehekalastusmaksun suorittamisen laiminlyönnistä taikka kyseisen maksun suorittamista osoittavan tositteen määräajassa esittämisen laiminlyönnistä. (14.6.2002/515)

Momentin tekstiä on muutettu lailla 515/2002, jolla mukaan lisättiin mahdollisuus säätää rikesakko seuraukseksi myös kalastuslain asioista. Aiemmin momentissa viitattiin vain jätelakiin. Muutos on voimassa 1.9.2002 lukien.

Edellä 2 ja 3 momentissa mainituista rikkomuksista säädetään tarkemmin asetuksella.

Tarkemmin rikesakon sovellusalasta asetuksessa rikesakkorikkomuksista (610/1999).

10 § (30.4.1999/550) Rikesakon määrääminen. Rikesakon määrää poliisimies tai muu laissa säädettyä valvontaa suorittava virkamies.

Rikesakkoa ei saa määrätä, jos

  1. rikkomus on ollut omiaan aiheuttamaan muunlaista kuin vähäisenä pidettävää vaaraa tai haittaa,
  2. rikkoja on menettelyllään osoittanut piittaamattomuutta lain kielloista tai käskyistä tai
  3. on ilmeistä, että asianomistaja tulee rikkomuksen johdosta tekemään syyttämispyynnön syyttäjälle tai poliisille taikka esittämään vahingonkorvausvaatimuksen.

Rikesakon määräämisestä säädetään rikesakkomenettelystä annetussa laissa (66/1983).

11 § (30.4.1999/550) Eri rikkomuksista määrättävä rikesakko. Jos samalla kertaa olisi määrättävä kahdesta tai useammasta rikkomuksesta rikesakko, määrätään rikesakko siitä rikkomuksesta, josta on säädetty ankarin rikesakko.

Rikesakosta ja sakkorangaistuksesta tai määräaikaisesta vankeusrangaistuksesta ei saa määrätä yhteistä rangaistusta.

Jouni Heikniemi
6.1.2003

Tämä dokumentti kuuluu sivujeni osioon
Rikoslaki webissä.