Suomen rikoslain 39 luku

Tämä sivu on osa rikoslaki webissä -dokumenttikokoelmaani.

Tätä rikoslain kopiota ei enää ylläpidetä. Lue asiaa koskeva huomautus ja jatko-ohjeet etusivulta.

39 luku: Velallisen rikoksista

Luku on uudistettu lailla (24.8.1990/769).

1 § (31.1.2003/61) Velallisen epärehellisyys. Velallinen, joka

  1. hävittää omaisuuttaan,
  2. ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaa tai muuten luovuttaa omaisuuttaan,
  3. siirtää omaisuuttaan ulkomaille saattaakseen sen velkojiensa ulottumattomiin taikka
  4. lisää perusteettomasti velvoitteitaan

ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään, on tuomittava velallisen epärehellisyydestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Pykälää on muutettu lailla 61/2003, joka on voimassa 1.4.2003 lukien. Aiemmin osa ennen 1 momentin tunnusmerkistölistaa kuului: "Velallinen, joka tietäen jo olemassaolevien tai odotettavien taloudellisten vaikeuksiensa perusteella tekonsa voivan vahingoittaa velkojiensa taloudellisia etuja". Em. lainmuutoksessa oli näiltä osin kyse olennaisesti nimenomaan ko. tietoisuusvaatimuksen poistamisesta.

1a § (29.4.1994/317) Törkeä velallisen epärehellisyys. Jos velallisen epärehellisyydessä

  1. tavoitellaan huomattavaa hyötyä,
  2. aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa velkojille tai
  3. rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti

ja velallisen epärehellisyys on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä velallisen epärehellisyydestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

2 § (24.8.1990/769) Velallisen petos. Velallinen, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä konkurssi-, ulosotto-, velkajärjestely- tai saneerausmenettelyssä (28.6.1993/610)

  1. salaa omaisuuttaan,
  2. ilmoittaa kokonaan tai osittain perusteettoman taikka valeoikeustoimeen perustuvan velvoitteen,
  3. antaa muun väärän tai harhaanjohtavan tiedon velkojien kannalta merkityksellisestä seikasta, tai
  4. jättää ilmoittamatta velan,

on tuomittava velallisen petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. (25.1.1993/54)

Jos velallinen oikaisee erehdyttävän tiedon tai muuten ehkäisee tekonsa vaikutuksen menettelyyn, ennen kuin hän vahvistaa pesäluettelon oikeaksi tai erehdyttävä tieto muuten vaikuttaa menettelyyn, ei tekoa pidetä velallisen petoksena.

3 § (24.8.1990/769) Törkeä velallisen petos. Jos velallisen petoksessa

  1. tavoitellaan huomattavaa hyötyä tai
  2. velallinen vahvistaa väärän tai harhaanjohtavan tiedon tuomioistuimessa oikeaksi

ja velallisen petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä velallisen petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

4 § (24.8.1990/769) Velallisen vilpillisyys. Jos velallinen tekee 2 §:ssä tarkoitetun teon ilman hyötymistarkoitusta joko tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta, hänet on tuomittava velallisen vilpillisyydestä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

5 § (24.8.1990/769) Velallisrikkomus. Jos velallisen petos tai velallisen vilpillisyys, huomioon ottaen velallisen antaman väärän tai harhaanjohtavan tiedon vähäinen merkitys velkojien kannalta taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava velallisrikkomuksesta sakkoon.

6 § (31.1.2003/61) Velkojansuosinta. Jos velallinen, joka tietää itsensä kyvyttömäksi täyttämään velvoitteensa, suosiakseen tiettyä velkojaa muiden velkojien kustannuksella

  1. maksaa ennenaikaisesti velan olosuhteissa, joissa maksu ei ole tavanomainen,
  2. antaa velkojan saatavasta vakuuden, josta ei ollut sovittu tai jota velallinen ei ollut luvannut velkasuhteen syntyessä,
  3. käyttää velvoitteen täyttämiseen epätavallista maksuvälinettä olosuhteissa, jotka huomioon ottaen maksua ei voida pitää tavanomaisena, taikka
  4. ryhtyy muuhun sellaiseen velkojan asemaa parantavaan järjestelyyn,

hänet on tuomittava velkojansuosinnasta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Rangaistusmaksimi on korotettu kahteen vuoteen lailla 61/2003, joka on voimassa 1.4.2003 lukien.

7 § (24.8.1990/769) Velallisen rikoksen tekijä. Joka velallisen puolesta on tehnyt 1-6 §:ssä tarkoitetun rikoksen, tuomitaan niin kuin velallinen.

8 § (24.8.1990/769) Määritelmä. Mitä tässä luvussa on säädetty ulosottomenettelystä, koskee soveltuvin osin myös ulosottoviranomaisen menettelyä, johon ryhdytään ulosoton turvaamiseksi.

9 § (24.8.1990/769) Syyteoikeus. Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä velallisrikkomuksesta eikä velkojansuosinnasta, ellei asianomistaja ilmoita sitä syytteeseen pantavaksi. (29.4.1994/317)

Velallisen epärehellisyyden, törkeän velallisen epärehellisyyden ja velkojansuosinnan asianomistajia ovat velallisen teon aikaiset tunnetut velkojat. Velallisen petoksen, törkeän velallisen petoksen, velallisen vilpillisyyden ja velallisrikkomuksen asianomistajia ovat 2 §:n 1 momentin 1?3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kysymyksessä olevaan selvitys- tai täytäntöönpanomenettelyyn osallistuvat velkojat ja mainitun momentin 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa mainitussa kohdassa tarkoitetun velan velkoja. (31.1.2003/61)

2. momentti on muutettu lailla 61/2003, joka on voimassa 1.4.2003 lukien. Vanha teksti kuuluu: "Velallisen epärehellisyyden, törkeän velallisen epärehellisyyden ja velkojansuosinnan asianomistajia ovat velallisen teon aikaiset tunnetut velkojat. Velallisen petoksen, törkeän velallisen petoksen, velallisen vilpillisyyden ja velallisrikkomuksen asianomistajia ovat kysymyksessä olevaan selvitys- tai täytäntöönpanomenettelyyn osallistuvat velkojat."

Jos velallisen konkurssipesällä on konkurssisäännön perusteella määrätty hallinto, se käyttää asianomistajien puhevaltaa velallisen rikosta koskevassa jutussa. Yksittäisellä velkojalla on kuitenkin oikeus itsenäisesti käyttää puhevaltaa omasta puolestaan.

Jouni Heikniemi
16.8.2003

Tämä dokumentti kuuluu sivujeni osioon
Rikoslaki webissä.