Rikoslain 9 luvun eräät säännökset ennen talousrikosuudistusta

Rikoslain 9 luvun eräitä säännöksiä uudistettiin talousrikosuudistuksessa (31.1.2003/61). Tässä tiedostossa ovat muuttuneet pykälät sellaisina kuin ne olivat ennen kyseistä muutosta. Ajantasaiset versiot löytyvät 9 luvun sivulta.

9 luku: Oikeushenkilön rangaistusvastuusta

1 § (21.4.1995/743) Soveltamisala. Yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö, jonka toiminnassa on tapahtunut rikos, voidaan virallisen syyttäjän vaatimuksesta tuomita rikoksen johdosta yhteisösakkoon, jos se on tässä laissa säädetty rikoksen seuraamukseksi.

Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta julkisen vallan käytössä tehtyyn rikokseen.

2 § (21.4.1995/743) Rangaistusvastuun edellytykset. Oikeushenkilö voidaan tuomita yhteisösakkoon, jos sen lakimääräiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva taikka oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä on ollut osallinen rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen taikka jos oikeushenkilön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. (4.5.2001/369)

Yhteisösakkoon voidaan tuomita, vaikkei rikoksentekijää saada selville tai muusta syystä tuomita rangaistukseen. Yhteisösakkoon ei kuitenkaan tuomita sellaisen asianomistajarikoksen johdosta, jota asianomistaja ei ilmoita syytteeseen pantavaksi, ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.

4 § (21.4.1995/743) Perusteet tuomitsemista harkittaessa. Harkittaessa, tuomitaanko oikeushenkilö yhteisösakkoon, huomiota on kiinnitettävä erityisesti:

  1. oikeushenkilön 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin laiminlyönnin laatuun ja laajuuteen sekä johdon osuuteen rikoksessa;
  2. rikoksentekijän asemaan oikeushenkilön toimielimissä;
  3. oikeushenkilön toiminnassa tehdyn rikoksen vakavuuteen ja rikollisen toiminnan laajuuteen;
  4. oikeushenkilölle rikoksesta aiheutuneisiin muihin seurauksiin;
  5. oikeushenkilön toimiin uusien rikosten ehkäisemiseksi, rikoksen vaikutusten ehkäisemiseksi tai poistamiseksi taikka laiminlyönnin ja rikoksen selvittämisen edistämiseksi sekä
  6. silloin, kun oikeushenkilön johtoon kuuluva tuomitaan rikoksesta rangaistukseen, oikeushenkilön kokoon ja tuomitun omistusosuuteen oikeushenkilössä sekä hänen henkilökohtaiseen vastuuseensa sen velvoitteista.

7 § (21.4.1995/743) Syyttäjän harkintavalta. Virallinen syyttäjä saa jättää rangaistusvaatimuksen oikeushenkilöä vastaan tekemättä, jos:

  1. 2 §:ssä tarkoitettu oikeushenkilön laiminlyönti tai sen johdon osuus rikoksessa on ollut vähäinen taikka
  2. oikeushenkilön toiminnassa tehdystä rikoksesta ei ole aiheutunut muuta kuin vähäistä vahinkoa tai vaaraa,

ja oikeushenkilö on vapaaehtoisesti ryhtynyt tarpeellisiin toimiin uusien rikosten ehkäisemiseksi.

Rangaistusvaatimus saadaan jättää tekemättä myös, jos rikoksentekijä on 4 §:n 6 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa jo tuomittu rangaistukseen ja on odotettavissa, ettei oikeushenkilöä tämän vuoksi tuomittaisi yhteisösakkoon.

Päätökseen jättää rangaistusvaatimus oikeushenkilöä vastaan esittämättä sovelletaan vastaavasti, mitä rikoslain voimaan panemisesta annetun asetuksen [15 b §:n 1 ja 3 momentissa] sekä [15 c ja 15 d §:ssä] säädetään päätöksestä jättää syyttämättä. Syyllisyyden sijasta syyttäjän on saatettava [15 b §:n 3 momentissa] tarkoitetussa tapauksessa tuomioistuimen käsiteltäväksi kysymys oikeushenkilön rankaisemisen perusteiden olemassaolosta.

Jouni Heikniemi
16.8.2003

Tämä dokumentti kuuluu sivujeni osioon
Rikoslaki webissä.