RL 46:8-13 - säännöksen muoto ennen 1.1.2002

46 luvun pykälät 8 - 13 kumottiin konfiskaatiosäännösten uudistuspaketilla (26.10.2001/875). Menettämisseuraamuksia koskeva sääntely löytyy nykyisin 10 luvusta. Tässä dokumentissa ovat kumotut pykälät siinä muodossa, jossa ne olivat ennen vuoden 2002 alkua.

46 luku: Säännöstelyrikoksista ja salakuljetuksesta

8 § (24.8.1990/769) Omaisuuden menettäminen. Omaisuus, joka on ollut 1-5 §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena (rikosesine), on tuomittava valtiolle menetetyksi siltä osin kuin menettämisseuraamus on tarpeen

  1. säännöstelyn tarkoituksen turvaamiseksi,
  2. omaisuuteen kohdistuvien uusien vastaavankaltaisten rikosten ehkäisemiseksi tai
  3. omaisuuden terveydelle tai ympäristölle vaarallisten ominaisuuksien vuoksi.

Astia, päällys tai muu väline, jota on käytetty menetetyksi tuomittavan rikosesineen säilyttämiseen, voidaan myös tuomita menetetyksi, jos rikosesineen menettämisseuraamusta ei muuten ole hankaluuksitta mahdollista panna täytäntöön.

Kuljetusväline, jota on käytetty 1-6 a §:ssä tarkoitetun rikoksen tai 6 ja 6 a §:ssä tarkoitetun veropetoksen tekemiseen ja johon on tehty rikosesineen kätkemistä helpottavia tai muulla tavoin rikoksen tekemistä edistäviä rakennemuutoksia, voidaan tuomita valtiolle menetetyksi. Muukin kuljetusväline voidaan tuomita menetetyksi, jos sitä on pääasiallisesti käytetty sellaisen rikoksen tekemiseen. (14.10.1999/951)

9 § (24.8.1990/769) Omaisuuden menettämisen rajoitukset. Menetetyksi ei tuomita rikosesinettä, säilytysvälinettä tai kuljetusvälinettä, joka kokonaan tai osaksi kuuluu muulle kuin rikoksen tekijälle, rikokseen osalliselle tai sille, jonka puolesta tai suostumuksin rikos on tehty. Omaisuus voidaan kuitenkin tuomita menetetyksi siltä, jolle omaisuus on rikoksen tekemisen jälkeen siirretty, jos hän omaisuuden vastaanottaessaan on tiennyt rikoksesta.

10 § (24.8.1990/769) Arvon menettäminen. Jos 8 §:n mukaan menetettävää omaisuutta ei voida tuomita menetetyksi 9 §:ssä säädetyn rajoituksen vuoksi tai sen johdosta, että omaisuus on menettämisseuraamuksen välttämiseksi kätketty tai hävitetty, rikoksen tekijä ja siihen osallinen voidaan tuomita omaisuuden asemesta menettämään sen arvo joko kokonaan tai osaksi. Arvon menettämiseen voidaan samoin tuomita se, jonka puolesta tai suostumuksin rikos on tehty, ja se, joka vastaanotettuaan omaisuuden tietoisena rikoksen tapahtumisesta on luovuttanut sen edelleen taikka menettämisseuraamuksen välttämiseksi kätkenyt tai hävittänyt sen.

Arvon menettämisestä määrättäessä on kunkin vastaajan osalta otettava huomioon rikoksesta ilmenevä syyllisyys, vastaajan taloudellinen asema ja muut olosuhteet.

Jos kaksi tai useampi tuomitaan samaa omaisuutta koskevaan arvon menettämiseen tässä luvussa tarkoitetun rikoksen johdosta, he vastaavat siitä yhteisvastuullisesti. Se, jota ei ole tuomittu menettämään koko arvoa, vastaa kuitenkin vain tuomitusta määrästä.

11 § (24.8.1990/769) Menettämisseuraamuksen kohtuullistaminen. Jos menettämisseuraamus olisi rikoksen laatu ja muut olosuhteet huomioon ottaen kohtuuton, seuraamusta ei tuomita tai se määrätään koskemaan omaisuuden arvoa taikka vain osaa omaisuudesta tai sen arvosta.

12 § (14.10.1999/951) Menettelysäännös. Se, jonka puolesta tai suostumuksin 1-6 a §:ssä tarkoitettu rikos on tehty, samoin kuin se, joka on tiennyt sellaisesta rikoksesta ja jolle omaisuus on rikoksen tekemisen jälkeen siirretty, voidaan tuomita tässä luvussa tarkoitettuun menettämisseuraamukseen, vaikka syytettä ei ole häntä tai rikoksentekijää vastaan nostettu tai rikoksentekijää tuomittu rangaistukseen.

13 § (24.8.1990/769) Viittaussäännös. Jollei 8-12 §:stä muuta johdu, sovelletaan 2 luvun 16 §:n säännöksiä. Menetetyksi tuomitun rikosesineen suhteen on myös noudatettava 2 luvun 16 §:n 4 momenttia.

Jouni Heikniemi
4.12.2001

Tämä dokumentti kuuluu sivujeni osioon
Rikoslaki webissä.