Tämä sivu on osa rikoslaki webissä -dokumenttikokoelmaani.
Tätä rikoslain kopiota ei enää ylläpidetä. Lue asiaa koskeva huomautus ja jatko-ohjeet etusivulta.
1 § (19.7.1974/613) Yleisiä rangaistuksia ovat vankeus, yhdyskuntapalvelu, sakko ja rikesakko. (12.12.1996/1056)
Erityisiä rangaistuksia virkamiehiä varten ovat viraltapano ja varoitus. (8.9.1989/792)
Kurinpitorangaistuksia sotilaalle ja muulle 45 luvun alaiselle henkilölle ovat aresti, poistumisrangaistus, kurinpitosakko ja varoitus. Niistä säädetään erikseen. Sovellettaessa muuhun kuin 45 luvun alaiseen henkilöön säännöstä, jossa on säädetty seuraamukseksi kurinpitorangaistus, tuomitaan hänet kurinpitorangaistuksen sijasta sakkoon. (12.4.1991/651)
2 § (19.4.1991/697) Vankeutta tuomitaan joko elinkaudeksi tai määräajaksi. Määräaikaista vankeusrangaistusta tuomitaan vähintään neljätoista päivää ja enintään kaksitoista vuotta tai yhteistä rangaistusta 7 luvun mukaan määrättäessä viisitoista vuotta.
Kolmea kuukautta lyhyempi vankeusrangaistus tuomitaan täysin päivin. Muu määräaikainen vankeusrangaistus tuomitaan täysin kuukausin ja päivin, täysin kuukausin tai vuosin taikka täysin vuosin ja kuukausin sekä yhteistä rangaistusta määrättäessä myös täysin vuosin, kuukausin ja päivin.
3 § (19.7.1974/613) Milloin laissa on säädetty rangaistukseksi kuritushuonetta, on kuritushuonerangaistuksen sijasta tuomittava vankeusrangaistus.
Elinkautisen kuritushuonerangaistuksen sijasta tuomitaan elinkautinen vankeusrangaistus. Määräaikaisen kuritushuonerangaistuksen sijasta tuomitaan vankeutta rangaistussäännöksessä kuritushuonerangaistukselle säädetyn rangaistusasteikon rajoissa. Jollei rangaistussäännöksessä ole erityistä vähimmäis- tai enimmäisaikaa, kuritushuoneen sijasta tuomitaan vankeutta vähintään kuusi kuukautta ja enintään kaksitoista vuotta.
Ennen 1 päivää heinäkuuta 1975 annetussa rangaistussäännöksessä säädetyn vankeusrangaistuksen enimmäisaika on, jollei sitä ole erikseen määrätty, neljä vuotta.
Mitä on säädetty elinkautisesta kuritushuonerangaistuksesta, koskee myös elinkautista vankeusrangaistusta.
Pykälät on kumottu lailla 30.4.1999/550.
6 § Jos rangaistus on erityisen omaisuuden arvon mukaan määrättävä; olkoon se arvo määräävänä, joka omaisuudella oli silloin, kun rikos tehtiin.
7 § (8.9.1989/792) Viraltapano käsittää sen viran tai julkisen tehtävän menettämisen, jossa rikos tehtiin. Jos virka- tai siihen rinnastettavassa palvelussuhteessa julkisyhteisöön tai sen itsenäiseen laitokseen oleva virkamies on siirtynyt siitä virasta, jossa rikos on tehty, toiseen vastaavanlaiseen virkaan, viraltapano käsittää tuon viran menettämisen.
Tämän lain 40 luvun rangaistussäännöksissä tarkoitettu viraltapano käsittää sen viran tai julkisen tehtävän menettämisen, jossa rikos tehtiin. Jos virkamies on siirtynyt siitä virasta, jossa rikos on tehty, toiseen vastaavanlaiseen virkaan, viraltapano käsittää tuon viran menettämisen. (12.7.2002/604)
Pykälän 2 momentti on muutettu lailla 604/2002 (voimassa 1.10.2002 lukien). Vanha muotoilu kuuluu: "Tämän luvun 10 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa viraltapano käsittää sen viran ja julkisen tehtävän tai niiden virkojen ja julkisten tehtävien menettämisen, jotka tuomitulla tuomitsemishetkellä on."
Pykälät on kumottu lailla 8.9.1989/792.
10 § (12.7.2002/604)Virkamies, julkista luottamustehtävää hoitava henkilö tai julkista valtaa käyttävä henkilö, joka tuomitaan elinkaudeksi vankeuteen, on myös tuomittava pantavaksi viralta. Hänet on tuomittava pantavaksi viralta myös, jos hänet tuomitaan vankeuteen määräajaksi, vähintään kahdeksi vuodeksi, paitsi jos tuomioistuin katsoo, ettei rikos osoita tuomittua sopimattomaksi olemaan virkamiehenä tai hoitamaan julkista tehtävää.
Jos 1 momentissa tarkoitettu henkilö tuomitaan vankeuteen kahta vuotta lyhyemmäksi ajaksi tahallisesta rikoksesta, hänet voidaan samalla tuomita viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi olemaan virkamiehenä tai hoitamaan julkista tehtävää.
Yleisillä vaaleilla valittua julkisyhteisön edustajiston jäsentä ei kuitenkaan saa tämän pykälän nojalla tuomita pantavaksi viralta tuosta tehtävästään.
10 §:n sisältö on muutettu lailla 604/2002. Aiempi muotoilu on erillisessä dokumentissa. Uudet säännökset ovat voimassa 1.10.2002 lukien.
Pykälä on kumottu lailla eräiden lisärangaistusten poistamisesta 10.1.1969/1 (ei Finlexissä).
Pykälä on kumottu virkarikosuudistuksen yhteydessä lailla 604/2002. Vanha muoto on tallessa erillisellä sivulla. Uudet säännökset ovat voimassa 1.10.2002 lukien.
13 § (20.4.1990/352) Jos rangaistusvanki tekee rangaistuslaitoksessa tai muuten ollessaan vankilan viranomaisen valvonnan alaisena rikoksen, josta yleisen lain mukaan tulevan seuraamuksen katsotaan olevan sakkoa, siitä on laitoksessa määrättävä kurinpitorangaistus niin kuin erikseen säädetään. Jos katsotaan, että rikoksesta seuraa ankarampi kuin sakkorangaistus, rikoksentekijä on pantava siitä syytteeseen tuomioistuimessa.
Jos 1 momentissa tarkoitettu henkilö tuomioistuimessa tuomitaan rikoksesta, josta määrätyn kurinpitorangaistuksen hän on kokonaan tai osaksi suorittanut, on rangaistuksesta vähennettävä kohtuullinen määrä, jollei ole perusteltua aihetta jättää vähennystä tekemättä tai pitää suoritettua kurinpitorangaistusta täytenä rangaistuksena teosta.
Milloin rangaistusvanki tekee rikoksen laitoksen ulkopuolella, hänet on siitä pantava syytteeseen tuomioistuimessa.
Pykälä on kumottu lailla eräiden lisärangaistusten poistamisesta 10.1.1969/1 (ei Finlexissä).
14 a § (21.4.1995/578) Joka tuomitaan rangaistukseen maanpetos- tai valtiopetosrikoksesta taikka muusta rikoksesta vankeuteen vähintään kahdeksi vuodeksi, on tuomittava menettämään sotilasarvonsa, jollei sotilasarvon menettämistä huomioon ottaen rikoksen laatu, rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat sekä sotilasarvon menettämisestä tekijälle aiheutuvat muut seuraukset ole pidettävä kohtuuttomana.
Alinta sotilasarvoa ei kuitenkaan tuomita menetettäväksi. (16.6.2000/559)
15 § Aika, joka tämän lain jälkeen määrätään vuosin tahi kuukausin, luetaan kalenteriajan mukaan. Päivä on pidettävä samana kuin vuorokausi.
(2 momentti on kumottu lailla 19.4.1991/697)
(tämä pykälä on kumottu lailla 26.10.2001/875)
Pykälän vanha muotoilu käsitteli menettämisseuraamuksia eli konfiskaatiota. Aihetta koskevat säännökset löytyvät nykyisin pääosin rikoslain 10 luvusta (voimassa 1.1.2002 alkaen).
17 § Jos painotuote, kirjoitus tahi kuvallinen esitys on julistettu sisällykseltään loukkaavaksi; ovat ne kappaleet, jotka ovat tekijän, julkaisijan, kustantajan, valmistajan, levittäjän, näytteillepanijan tahi julkisen myyjän hallussa, samoin myös laatat ja kaavat, jotka olivat yksinomaisesti aiotut sen tuotteen valmistamiseen, olkootpa kenenkä omat hyvänsä, tuomittavat menetetyiksi ja käyttämättömyyteen saatettaviksi. Jos ainoastaan joku osa mainitusta tuotteesta havaitaan loukkaavaksi, ja jos sen vähällä vaivalla saattaa muista osista erottaa; tuomittakoon ainoastaan loukkaava osa sekä sitä vastaava laatan ja kaavan osa menetetyksi ja käyttämättömyyteen saatettavaksi.
18 § Muutamissa tapauksissa käytetään rikoksen rangaistukseksi muitakin kuin nyt sanotuita seurauksia, sen mukaan kuin siitä tässä laissa erittäin säädetään.
Jouni Heikniemi
6.10.2002
Tämä dokumentti kuuluu sivujeni osioon
Rikoslaki webissä.